Tänään loppui toinen eläintenkouluttaja kurssin viikonloppu ja voinpa kertoa, että oli kivaa, innostavaa ja uuvuttavaa!
Saatiin lisää kotitehtäviä, vaikka en ole vielä ehtinyt kouluttaa kaikkia edellisiäkään loppuun...
Nämä olisi kuitenkin pitänyt tähän mennessä osata:

1. Mitä lemmikksi arvostaa vahvisteena (Nami, lelut, silitykset, huomio jne.)
Tämä helpottanee huomattavasti asioiden opettamista, joskin vaihtelee varmasti paljon varsinkin näiden nirppanokkien kohdalla... Tuskin sitä itsekään pitää aina samoista asioista, varsinkaan jos siitä saa ylitarjontaa. Meillä tilanne testien jälkeen näytti tältä:
Viima piti kaikkein eniten maksasta sekä kissanmärkäruuista
Hallan lempparit olivat nakit, epätervellistä, mutta hyvää sanoo Halla
Danyn suosikkeja olivat kissanmärkäruuat sekä lihapullat
Bella ihastui Ziwipeakiin ja kalkkunanakkeihin (Bellahan on siis allerginen sialle)
Rae tykästyi myös Ziwipeakeihin
Kide taas ei siirtynyt mihinkään Acanan luota (koirien Acanan nimenomaan... voi kissa)

2. Lemmikin ehdollistettu naksuun (klassinen ehdollistuminen)
Tämän olen saanut tehtyä kaikille, joskin koska Dany on kuuro on hänen kohdallaan käytetty taskulamppua. Tämän viikonlopun jälkeen tuleekin sitten ehdollistettua vielä yksi asia samalla tavalla, nimittäin luoksetuloa! Miksi ihmeessä en ole koskaan tullut tätä ajatelleeksi samana asiana kun naksua? Osaapa sitä ajatella jotkin asiat monimutkaisesti tai niin eri asioina, vaikka ne ei oikeastaan sitä ole.

3. Luopuminen (saat kun luovut)
Tämän kanssa oli kyllä keskustelua enemmän, kun ihmetytti se, miksi koiran pitäisi saada juuri se nami, josta se luopuu. Itse kun olin oppinut sen niin, että nimen omaan sitä ei saa josta luopuu. Mutta kun Sari sitten perusteli asian, niin, että jos koira jo tietää valmiiksi, ettei saa kyseistä namia on tehtävä sille liiankin helppo, eikä se enää varsinaisesti luovu siitä ja että, kun vastaan tuleekin tilanne, jossa sen tulee luopua jostakin kokonaan (saamatta kyseistä asiaa enää), niin palkkaamme sen sitten kuitenkin itse luopumisesta, niin asia alkoi käydä jo enemmän järkeen. Sarin selitys oli toki paljon tarkempi ja parempi, kuin tämä minun sepustukseni. Varsinkaan näin illalla pitkän päivän päätteeksi.
Viima oppi tämän nopeasti
Halla osaa kyllä, mutta joskus ahneus voittaa... tai sitten vain kuvittelen, että se osaa ja se ei osaakaan
Dany... En tohtisi edes aloittaa, herra vanhus kun nälvää sormet rikki niillä harvoilla hampaillaan, jotka sillä on enää jäljellä, mutta kyllä ollaan edistytty, sillä nälvääminen on jäänyt vähemmälle
Bella oppi nopeammin kuin olisin uskonut ja yllätti minut totaalisesti, alkamalla ihan peruuttaa kauemmas kädestä
Rae ja Kide... no niiden kanssa ei ole päästy yritystä pidemmälle, kun kamppailen hiukan, että löydän ruokintatavan joka miellyttää sekä kasvattajia, että minua ja tietenkin kissoja

4. Kontakti
Yksi asia, jota myönnän harjoittelevani aivan liian vähän. Kontakti olisi niin mielettömän tärkeä ja silti se tuntuu jotenkin "liian helpolta", jotta sitä oikeasti tulisi harjoiteltua tarpeeksi. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni sen asian suhteen.
Viima tarjoaa kontaktia edelleen melko heikosti, ellei olla ihan suoraan rauhallisessa treenitilanteessa -> Eli herkkä häiriöille
Hallan kontakti on jo melko voimakas, mutta ainakin seuruun yhteydessä voisi vielä voimistaa, samoin häiriöiden aikaan
Dany, tässä muodostui epävarmaksi se, että näkeekö koira tosiaan minut vaiko ei... Ehkä se vielä selviää, kyllä se kuitenkin ainakin oikeaan suuntaan tapittaa
Bella tarjoaa kontaktia melko hyvin, mutta vieraissa paikoissa stressaantuu niin, ettei syö lainkaan. Nyt onkin otettu harjoitukseksi mennä ihan vaan autolla johonkin syöttämään koiria
Kisuilla sama ongelma kuin ylemmissä

5. Magneetti (käsi&nami tietyssä asennossa tarkoittaa, että sitä kannattaa seurata)
Tehtävä, jonka kuvittelin olevan erittäin helppo, osoittautuikin yllättävän vaikeaksi kun oli opettanut ensin luopumisen.
Viima seuraa namia aika huonosti
Halla seuraa namia hyvin
Dany seuraa namia, kun sen muistaa laittaa tarpeeksi lähelle (saattaa tosin pyrkiä nappaamaan sen sormista)
Bella seurasi namia aiemmin, mutta luopumisesta tuli niin voimakas, että nyt ei sitten meinaakaan seurata...
Rae ja Kide seuraavat nameja joskus, mutta tässäkin hiukan tuo sama ongelma kuin ylemmissä

6. Nenäkohde (eläin koskettaa nenällään vaikkapa kosketuskeppiä, me tosin käytettiin kättä)
Tätä on tehty paljon ihan huvikseenkin ja on yksi Hallan lemppari temppuja, kai sen hauskuus jotenkin tarttui minuunkin. Viima koskettaa nenällä kättä ja käsitti asian nopeasti, vielä on kosketuskeppi esittelemättä (pitää kaivaa tuolta jostain purkamattomasta muuttolaatikosta)
Halla osaa tämän jo erittäin hyvin
Danyn kanssa ollaan vielä siinä luopumisen kohdalla, joten tätä ei olla edes kokeiltu
Bella osaa koskettaa kosketuskeppiä, itseasiassa Feo (Bellan omistaja) oli opettanut sen sille jo ennestään
Kissojen kanssa on kosketuskeppiä kanssa harjoiteltu, jo ennen tätä uutta ruokintatyyliä, joten nekin tämän osaa ainakin jollain asteella...

7. Tassukohde (eläin laittaa jalkansa alustalle)
Täytyy myöntää, että tämä kohta on pahasti kesken ja vain Halla osaa tassu kohteen, mutta sekin raapaisee kohdetta niin, että kohde (joka siis on meidän kohdalla ollut muovirasian kansi) lentää metrin pari...

Jep, pahasti kesken. Uusissa tehtävissä olisi sitten tarkoitus kättää houkutteleminen kokonaan pois ja käyttää sen sijaan sheippaamista, nappaamista tai jo opittua temppua apuna. Saapi nähdä mitä niistä sitten tulee ja millaisessa tilanteessa ollaan kuukauden kuluttua.

 

Suurin ilon aiheeni ei kuitenkaan tänään ollut kurssi (vaikka se mahtavaa olikin), eikä edes luonnetestit (vaikka onnistuivat paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa!) vaan se kun kurssin jälkeen Viima - joka muuten oli ensi kertaa tullut treeni paikalle häntä heiluen ja innostuneen oloisena -  pääsi juoksemaan vapaana metsässä ja kun kutsuin sitä luokse, niin neito käänsi päänsä minun suuntaani ja pysähtyi. Se katseli minua hetken ja teki päätöksen. Päätöksen, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa, se nimittäin juoksi tuhatta ja sataa suoraan minua kohti ja pysähtyi aivan eteeni lipsuttamaan kinkkupasteijaa! Ihan mieletöntä! Me saatiin ensimmäinen oikeasti hyvin onnistunut luoksetulo pitkiin aikoihin kun neiti leikki! Eikä siinä edes kaikki, päästin tytyn takaisin leikkimään ja hetken päästä aloin uhkarohkeaksi ja kutsuin sitä uudelleen luokseni ja Viimahan tuli! Ruhtinaallisen palkan jälkeen jatkettiin sitten lenkkiä ja mentiin sisälle. Oli kyllä mielettömän hyvä olo ja sitäkin parempi viikonloppu!