Tänä viikonloppuna oli viimeinen Kouluttajakoulutus viikonloppu ensimmäisestä osasta. Nyt on siis yksi neljäsosa koulutuksesta suoritettuna. Tuntuu ihan oudolta. Niin paljon on vielä opittavana, mutta niin mielettömän paljon on jo oppinut! En todellakaan ole pettynyt päättäessäni siirtyä Kemiöstä Visiolle.

En tosin ole tainnut kertonut siitä. Tarkoituksenihan oli opiskella samaa Kemiönsaaressa, mutta heti ensimmäinen viikonloppu osoittautui ensinnäkin pettymykseksi ja toisekseen toi mukanaan paljon yllätyksiä, joista ei oltu ilmoitettu etukäteen. Loppujen lopuksi kun olin laskenut sekä uuden budjetin, että aikataulutukset ja yritin miettiä työkuvioita ja kissan pennutuksia samaan aikatauluun, näytti tulokset toivottomalta, jolloin tilin saldo näytti nollaa. Sitä kautta muistin erään asiakkaan ajaltani Faunattaren myyjänä, joka oli suositellut Visiota ja valmistunut sieltä itse (ainakin niin silloin käsitin). Ja täytyy myöntää, että tämä on ollut täydellinen ratkaisu ja Sari ihan mieletön opettaja. Porukkakin on ollut todella ihana. Ei ole kuin hyvää sanottavaa koko kokemuksesta.

Tänä viikonloppuna teemana olivat ärsykekontrolli sekä pitkäkestoiset toiminnat. 

Ärskykekontrollilla tarkoitetaan neljää eri kohtaa, mitä useampi kohta täyttyy, sitä parempi tai "puhtaapi" ärsykekontrolli on. 
Ensimmäisessä kohdassa sääntö kuuluu, että koira tekee tempun vihjeestä (esim. peruuttaa kun sanoo peruuta).
Toinen sääntö sanoo, että koira ei tee väärää asiaa kyseisestä vihjeestä (esim. ei juokse eteenpäin, kun sanoo peruuta).
Kolmanneksi kerrotaan, että käytös ei ilmene kun annetaan eri vihje (esim. koira ei peruuta kun sanotaan stop).
Ja neljäntenä sääntönä on, että käytöstä esiintyy vain vihjeen annettaessa (esim. koira peruuttaa vain kun koiralle sanotaa peruuta), ei muulloin.

Aina ei kuitenkaan toivota edes täydellistä tai puhdasta ärsykekontrollia ja saattaa tarvita vain yhden neljästä kohdasta tai ei edes yhtäkään. Kuten esimerkiksi katsekontaktissa, jota koiran toivotaan hakevan koko ajan treenitilanteessa ja paljon myös arkikäytöksessä.

Tarkoitus olisi, että saataisiin ärsytyskontrolli kuntoon neljän asian kohdalla: kiepin, lelun laittaminen koriin, luoksetulo sekä istuminen.

Kieppiä ei olla onnistuttu vielä sheippaamaan, mutta eiköhän me vielä onnistuta kun tässä harjoitellaan! Lelun laittamista koriin ollaan kokeiltu hyvin vähän, mutta nyt kun tehtiin niin sekin meni yllättävän hyvin. Eihän se tietenkään ollut vielä läheskään valmis, mutta Halla sentään piti lelua suussaan jonkin aikaa, ilman että koskin siihen lainkaan, mikä on meille jo suuri edistysaskel. Halla kun ei pidä "kuolleista" leluista, eikä minkään muun suussa pitämisestä.

Aloitimme harjoittelun istumisella. Tällä kertaa minulla oli vain Halla mukana koulussa, koska pelkäsin, että Viima paleltuisi autossa niin kovilla pakkasilla. Viiman kanssa treenattiin sitten kotona, vaikka onhan se edelleen vähän kissamainen tämän koulutuksen suhteen (päättää itse tauot ja sen milloin treeni loppuu, eikä hyväksy kaikkia nameja, joku kelpaa jonkin aikaa ja sitten ei enää kelpaakaan).

Pitkäkestoisuudessa (esim. paikkamakuu) tärkeimpiä kohtia ovat epäsäännöllinen vahvistaminen sekä keston poimiminen. Tätä harjoiteltiinkin epäsäännöllisellä vahvistamisella seuruuttaessa. Mikä on ollut meillä sellainen kivi kengässä melko pitkään, mutta sekin meni oletettua paremmin. Joskin selvästi olen palkannut Hallaa paljon oikealla puolella kävelystä lenkeillä (jolloin Viima on usein vasemmalla), koska Halla pyrki sille puolelle joka käännöksessä.

Hyvä vinkki epätasaiseen palkkaamiseen oli tehdä taulukoita, joissa vahvistetiheys vaihtelee. Jokainen taulukko voisi olla eri tasoinen ja jokaisella tasolla on eri verran askeleita/sekunteja/minuutteja jne. Ensimmäisellä tasolla suurin voisi olla esim. 5 tai 7 askelta, jolloin numerot sillä välillä vaihtelisi. Toisella tasolla vaikkapa 10 askelta ja kolmannella 12 jne.
Viimeisenä tulisi olla pieni luku, jotta lemmikille jäisi se kuva, että treeni itsessään oli helppo ja kiva, eikä namia tarvinnut odottaa kauhean kauan.

Tämä siksi, että ihmisillä on tapana luisua kaavoihin ja palkata koiraansa esim. viiden askeleen välein, ilman että sitä huomaavat, jolloin lemmikki oppii tietämään milloin palkka tulee.

Yllätyin siitä, miten hyvin meni. Eihän Halla täydellinen ole ja on vielä paljon opittavaa, eikä se täydelliseksi koskaan tule, koska Halla on koira eikä kone. Eikä tarkoitus olekaan hakea täydellisyyttä.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että olen erittäin ylpeä koiristani ja iloinen siitä mitä kaikkea olen Visiolta saanut. Jos katsoo miten pitkälle olen päässyt viime vuoden keväästä, on muutos ihan huikea! Vielä viime keväänä, jokainen lenkki oli itkun sekoittama. Jokainen päivä oli täynnä levottomuutta, stressiä, syyllisyyttä ja sydämentykytyksiä ja lähes joka toinen päivä teki mieli luovuttaa ja antaa kaikki pois, koska en kokenut olevani koirien arvoinen, enkä antavani niille tarpeeksi. En kokenut olevani tarpeeksi hyvä.
Nyt koen oppimisen riemua lähes päivittäin, huomaan edistystä ja iloa, siellä missä aiemmin näin taitamattomuutta ja riemuitsen jälleen elämästä lemmikkien parissa. Kaikilla on huonoja päiviä, en ole täydellinen eikä tarvitsekaan. Olen saanut ainakin osan itseluottamuksestani takaisin ja en pelkää epäonnistumista niin suuresti kuin aiemmin. Mikä parasta, saan jälleen intoa ja onnea koirien kanssa tekemisestä.

Ensi kuussa alkaa kakkosvaihe ja odotan sitä innolla! Sitä ennen onkin paljon opeteltavaa kotona.