Mutta siihen kissa agilityyn. Miira ohjeisti meitä liittymään kissa agility seuraan (http://www.agilitykissat.com/), jotta saataisiin ohjeet siitä kuinka esteitä rakennetaan ja pystyttäisiin tekemään ne itse. Toki innostuin ajatuksesta, että voisin harjoitella kissa agilitya myös kotosalla, kun esteet saisi rakennettua, joten tietenkin liityin kerhoon, nyt kun siihen pystyin.
Tuntuu, että innostun koko ajan vain enemmän näistä kissa asioista. Ihan kihisen innostuksesta, kun aloitamme kissojen sosialistamisen muihin kissoihin! Eli viemme Pihkan, Siriuksen sekä Rakeen ja Kiteen metsälenkille yhdessä, kunhan vain sovitaan joku päivä joka onnistuu.
Silloin onnistuu treenitkin paremmin, kun eivät kissat jännitä toisiaan. Sirius pelkäsi äitiään melko reippaasti, kun oli niin vieraan hajuinen. Kissoille vieraat hajut saavat voimakkaammat reaktiot aikaan kuin koirilla. Onhan niillä huomattavasti enemmän myös vihollisia luonnossa pienemmän kokonsa takia. Mitä pienempi eläin, sen voimakkaammin se reagoi asioihin, jotka voisivat olla sille uhka (oudot hajut, kovat äänet jne.) tai muutenhan se ei olisi selviytynyt hengissä tässä maailmassa.

Itsessään kissa agilityyn ehdimme lähinnä vähän raapaista pintaa. Eli tutustuimme muutamaan esteeseen Rakeen kanssa sekä siihen, miten ne olisi hyvä kissalle opettaa. Vaikka koiran opettamisessa ei käytetä useinkaan kosketuskeppiä ohjaamiseen, niin kissoille se on suositeltavaa, sillä muuten saat hyvin herkästi esteitä puskevan kissan. Hmm, se ei johtaisi kovinkaan pitkälle. Tästä syystä siis kosketuskeppi mainio apu.

Kävimme  myös läpi kissan palkitsemiseen hyviä kikkoja, kuten naksutin joka on liimattu lusikkaan, jotta saa nopeasti palkattua jollain mössöllä (=lue märkäruualla/jauhelihalla/tahnalla). Itsekseni mietin, että pitäisikö kokeilla maksamakkaratuubi kikkaa.

Tänään pakkaankin kaikille lemmikeille kimpsut ja kampsut. Jussi lähtee takaisin kotiinsa Saloon. Viima menee Turkuun hoitoon, kissat lähtevät Riihimäelle hoitoon. Ja Halla jää vanhemmilleni. Sillä tämä tyttö lähtee Ruotsiin kyläilemään. Palailen takaisin ensiviikon puolella.

Jos hyvin käy, niin Kide aloittaa uuden kiiman ennen sitä ja saan takaisin tullessa napata Jussin jälleen kyytiin ja meillepäin. Se olisi kaikkein kätevin ratkaisu, niin ei tulisi Niinallekaan edes takaisin ajoa.

Tällainen näkökulma oli uusi, muodostaen aivan uudenlaisia ongelmia ja ratkaisumenetelmiä naksuttimen käyttöön. Sen sijaan, että olisi käyttänyt palkan suuntaa apuna, niin kuin normaalisti tekee, niin lähtikin katselemaan asiaa siten, että palkka tulisi aina samasta kohtaa. Tällöin ajoituksen oli oltava vielä tarkempi. Sen lisäksi tuli huomattua, että vaikka joskus kuvittelee koiran tai minkä tahansa lemmikin olevan ehdollistunut naksuun, et aina todellisuudessa olekaan tehnyt ehdollistamista. Lemmikki saattaakin olla ehdollistunut käden liikkeeseen ja naksu on täysin merkityksetön.

Olin workshopissa Hallan kanssa, joka todella reagoi naksaukseen vaikka ei edes katsoisi minun suuntaani. Se onkin paras tapa havaita, reagoiko koira todella naksautukseen, mikäli sen keskittyminen on muualla ja naksautat: tuleeko reaktiota? Jos lemmikki on ehdollistunut naksuun, tulisi pään käännähtää nopeasti sinun suuntaasi, odottamaan että missä se palkka oikein luuraa. Mikäli mitään ei tapahdu, on naksu luultavasti lemmikillesi merkityksetön ja tällöin on aloitettava aivana alusta ehdollistamis operaatio.

Tommy myös avasi mieltä siinä, ettei jokaikistä asiaa tarvitse - tai välttämättä edes kannata - jäädä hinkkaamaan. Koira ymmärtää vähemmästäkin ja oppii nopeasti, miksi siis jäädä sen enempiä toistamaan yhtä ja samaa. Se on melko yksitoikkoista myös koiralle ja eteneminen niin hidasta, että... no ymmärsitte varmasti pointin.
En ollut ymmärtänyt kuinka nopeaa todella on käydä läpi vaihe vaiheelta asiat, joita ollaan jo opeteltukin Sarin opastuksella: tempun opettaminen, nimeäminen sekä ärsykekontrolli (1. istuu kun sanot istu 2. ei istu kun sanot maahan 3. ei istu kun sanot omena 4. ei istu kun et sano mitään). Jotenkin olin kuvitellut koko prosessin kestävän reippaasti pidempään.

Kokeilimme eri asioiden opettelua ensin harjoituskappaleilla - eli ihmisillä. Naksuttelua ihmisille olin kokeillut aiemminkin, kyllä kuulostaahan se oudolle, mutta on yllättävän hauskaa ja todella opettavaista. Mutta se, että tehtiin muitakin vaiheita kuin joku tempun opettelu, oli uutta. Aiemmin olen lähinnä tehnyt ihmisille naksuttelussa asioita, joita vain ihmiset tekevät (kuten siirrä tämä asia paikasta x paikkaan y), kun taas tällä kertaa teimme asioita, joita opetimme koirillemme. Harjoitteluna ihan todella hyvä, sillä näkökulma asiaan oli aivan erilainen, kun kykenit keskustelemaan parin kanssa siitä millaista oli - missä sinun ja koulutettavasi fokus oli milloinkin ja mikä oli haastavaa, mikä meni hyvin.
Oli myös huvittava huomata, että kun ihminen oli kuvitellut oppineensa tempun, saattoi se olla ihan eri temppu kuin mitä se alkujaan oli. Minun muunmuassa piti nostaa oikea käteni ilmaan. Ja kun temppu oli valmis, ymmärsin että minun kuului vilkuttaa. Hups.

Hauskaa oli ja opin taas todella paljon! Paljon tuli myös kertausta, mutta kertaus on opintojen äiti, eikä sitä voi koskaan tehdä liikaa!

Syksyllä on tulossa uusi workshop! Jos kiinnostaa, niin käy ilmoittautumassa Vision nettisivuilla: http://www.koirakouluvisio.com/luennot-ja-seminaarit/tommy-wiren-koulutustekniikan-workshop-koirilla.html
Ja jos viikonloput ovat vaikeita järjestää, niin nyt kerätään myös arkena tapahtuvalle workshopille osallistujia ja mietitään sopivaa ajankohtaa. Ehdota itsellesi sopivaa aikaa!
 

7.7. Perjantaina tehtiin sitten viimeiset ulkoilut, ennen kuin pikku pojat lähtivät omaan kotiinsa. Naava, joka sai nimekseen Rölli, lähti itsenäiseksi kissaksi ja oman elämänsä kuninkaaksi. Käpy, joka nimettiin Ziggyksi, lähti kahden tyttökissan kaveriksi ja pääsi suoraan tutustumaan mökkeilyn rentouteen. Pihka seurasta saimme nauttia viikon pidempään.

Lopulta tuli sekin päivä, kun viimeinenkin pikkuinen sitten lähti omaan kotiinsa 14.7. ja koti jäi vaille pentuja. Samaan aikaan olin todella tyytyväinen siihen, että pikkuiset olivat saaneet omat kotinsa ja lähteneet maailmalle. Hiljaisuus ja rauha hetkellisesti eivät varmasti olisi pahitteeksi lainkaan. Mutta kyllä pikkuisia silti tulee ikävä. Koen että luopuminen on helpompa, kun siihen asennoituu sillä tavalla, että uusiin koteihin lähtö on iloinen asia. Samoin jos optimistisesti toivoo, että saa kuulla miten perheissä menee. Tähän mennessä ainakin kaikki kodit ovat pitäneet jonkinlaista yhteyttä. Ja aktiivisimmista kodeista saan kuulla lapsosten kuulumisia lähes joka viikko, joskus useamminkin.

Toivon, että niin kuin Pepsiä, Siriusta ja Riiaa, niin saisin näitäkin pentuja nähdä tulevaisuudessa ja kuulisin kuinka heillä menee <3 Kyllä pennuista aina tulee rakkaita ja ne lähtevät maailmalle niin, että pieni huoli seuraa niiden mukana. Kuinka perheet nyt todella pärjäävät pikkuisten kanssa? Ja millaiseen kotiin ne mahtoivat päästä? Ilo ja helpotus on tähän asti seurannut mukana, kun on saanut kuulla ensimmäisiä kuulumisia uudesta kodista ja nähnyt kuvia rennosta kissasta. Toivottavasti tämän pentueen kanssa sain tehtyä yhtä hyvää työtä kuin edellisenkin ja perheet saivat rohkeita, aktiivisia sekä hellyydestä nauttiva perheenjäseniä.

Mutta oli tämä jo parempi kuin mitä se oli sen jälkeen kun ensimmäiset muutokset tuli, kun käytännössä isoa koirapaikkaa ei varsinaisesti ollut. Kuitenkin, Viima sai matkustaa laverilla joka isoille koirille oli tarkoitettu ja Halla jaloissa, koska laverille ei kumpikin mahtunut. Tulipa siinä matkalla pohdittua, että mihinhän irlanninsusikoiran tunkisin tai berhandilaisen, siinä kun saattaisi tila loppua kesken.

Perillä koirat saivat tutustua Luna nimiseen mopsiin, joka asusti vierailupaikassamme. Myös naapurissa asuva naaraspuolinen Halla (suomenlapinkoira) tuli tervehtimään meitä vierailun aikana useampaan otteeseen.
Saatiin ihan mielettömästi luoksetulo harjoituksia koko viikonlopun aikana, sillä Viima sekä Halla olivat päivät pitkät vapaana, joten juokseminen ei ollut ainakaan vaikeasti saatava resurssi. Viimalla ei ollut koskaan sujunut niin mainiosti luoksetuleminen! Ja toistoja tuli ainakin 100 per päivä.
Tunne oli melkoinen, kun vallaton saluki neitini juoksi tuhatta ja sataa, tehden äkki pysäytyksen suoraan eteeni. Ihan mieletön fiilis <3
Kaikki ruoka tuli siis treenaamisen kautta ja keskityttiin vain ja ainoastaan luoksetuloihin. Lauantaina käytiin sitten kiertelemässä tuttuja maisemia Parikkalan keskustassa ja kävin heittelemässä Hallalle keppiä veteen, sillä saimme nauttia aurinkoisesta kelistä koko vierailumme ajan.

Tuli kyllä kieltämättä kaupaus samanlaisiin olosuhteisiin ja siihen, että koirat saisivat olla vapaana pitkin päivää ilman, murheita. Varsinkin kun naapurinkin koirat olivat kilttejä ja vaarattomia, lähinnä leikkikaverit heistä sai. Eikä kukaan tuntunut suuttuvan, vaikka Viima välistä vieraili myös naapurien pihassa. Onneksi tuli kutsusta pois.
Toinen yllätys oli se, että Lunan löytäessä ah-niin-ihastuttavan puolimädän sorsan raadon, eivät Halla tai Viima edes koskeneet koko raatoon, vaikka Luna kävi popsimassa sitä useampaan kertaan. Luojan kiitos. Luna nimittäin haisi pahalle vielä useamman pesun jälkeen.
Kun sitten lähdimme kotimatkalle, tuntui ettei oikein olisi malttanut lähteä. Samalla oli kuitenkin jo koti-ikävä, lähinnä siten, että kun on pitkään sosialisessa tilanteessa (koen siis vierailulla tarvetta olla sosialinen koko ajan, vaikka ei olisikaan pakko), niin sitä tarvitsee ja kaipaa jo vähän lepoa ja erilaista yksinäistä rentoutumista. Vaikka kyllähän tuolla Parikkalassa tuntui siltä, että pitkästä aikaa pystyi todella hengittämään kunnolla. Ikään kuin paino olisi pudonnut harteilta kokonaan ja olisi pystynyt rentoutua. Mutta oli kyllä ihan mielettömän kiva käydä vierailulla, kiitos siitä Maija ja Pauli!

Painotan, että sekä pennut että aikuiset kissat ovat rokotettuja, mutta itse olisin suostuvainen menemään rokottamattomien pentujen kanssa muihin kissoihin tutustumaan mikäli kissat ovat tuttuja ja tiedän niiden olevan rokotettuja sekä terveitä sisäkissoja. Täysin samanlainen käytäntö on koirilla ja toimii hyvin, tämä on myös yksi asia jota sosialistamisessa mielelläni käyttäisin - nimittäin muiden kissojen tapaaminen.
Kissojen sosialistaminen muihin kissoihin ei ole yhtä vaikeaa kuin koirien sosialistaminen muihin koiriin, sillä pienen pennun tulisi nähdä reilsuti erinäköisiä koiria koska koirien ulkonäkö variaatiot ovat hyvin suuret. Monesti puhutaankin koirista jotka ovat "roturasisteja" tämä johtuu oikeastaan siitä, että pennun äiti on yleensä ottaen samanrotuinen kuin pentu itse ja tämän rotuisia koiria ovat siksi nähneet eniten. Eli roturasisteiksi päätyvät sellaiset koirat, jotka eivät saa riittävän suurta vaihelua muiden rotuisista koirista. Kissojen ulkonäkö variaatiot eivät ole yhtä suuret ja siksi pienempi variaatio vieraita kissoja riittää sosialistamaan muihin kissoihin.

Olimme siis kuitenkin käymässä Siriuksen perheen luona ja pennut pääsivät tutustuman hurrrjan jännään ja kiinnostavaan pupuun. Pikkuiset kävivät reippaasti vieraassa vessassa, eivät kauheasti välittäneet vaikka Sushi ja Sirius vähän sähisivät ja murisivat, kunhan väistivät ja jatkoivat temmellystä. Saivat vähän totutella jälleen eri-ikäisiin lapsiin, mutta se pupu oli kyllä kaikista pennuista kiinnostavin ja jännin, kunhan pennut sen hoksasivat.
Pitkän aikaa haistelivat, kiertelivät ja pakenivatkin uteliasta Päärynää, joka välistä oli itsekin kiinnostunut ja halukas tutustumaan, kun taas välistä olisi vain halunnut ajaa pennut tiehensä. Oli kyllä mukava päivä. Isot kiitokset vierailusta <3 Nyt on väsyneitä kissanpentuja.

Naava ja Päärynä tutustuvat

P.S.
Mikäli haluaa koiranpentujen oppivan, että jokin erilajin yksilö on täysin normaali juttu olisi hyvä totuttaa pentu tähän vieraaseen lajiin jo kasvattajan luona (siinä 4-5vkon ikäisenä). Se onnistuu toki myös myöhemmin, mutta tuossa iässä pentu oppii pitämään tiettyjä asioita normaaleina ja laumaan kuuluvina. Kissanpennuilla en tiedä ikähaitaria yhtä tarkasti, mutta luultavasti aavistuksen myöhemmin.
Myös myöhemmin voi totuttaa kissan, koiran tai muun lemmikin uusiin lajeihin, mutta tutustumisen on oltava varovaisempaa ja sitä pitää tarkasti pitää silmällä (myös pennun ollessa kyseessä). Älä pakota lemmikkiäsi missään vaiheessa! Anna edetä kaikessa rauhassa ja huomioi, että molemmilla tulee olla mahdollisuus paeta paikalta, jos liikaa jännittää. Älä anna kummankaan ajaa toista nurkkaan ja palkkaa lähelle tulemisesta tai vaikka vain katsomisesta vaikka tilanne ei jännittäisikään. Näin saat paremmin totutettua lemmikkisi uuteen ja mahdollisesti pelottavaan eläinlajiin.
Kuitenkin kaksikosta voi tulla tulevaisuudessa parhaat ystävät tai ne eivät ehkä koskaan tule nauttimaan toistensa seurasta, tavoitteena kuitenkin olisi, että eläinlajit kykenisivät elämään stressittömästi samassa ympäristössä.

Ainoa tapa pitää huoli siitä, että positiiviset palkkiot - joita voimme hallita, eivät pääse negatiivisen palkkion alapuolelle. Eli koirien tai lemmikkien yleensä, tarpeet tulee täyttää ennen kuin tarve kasvaa kovinkaan suureksi. Tällöin meidän tarjoamamme positiiviset palkkiot pysyvät vahvempina kuin negatiiviset - eli helpotusta tuovat.
Näitä tarpeita eläimillä on useita: liikunta, aktiviteetti, nälkä, jano ja rakon sekä suoliston tyhjentäminen. Tämä sai miettimään melkoisesti useitakin asioita.

Tällä viikolla on ollut muitakin asioita. Hallan kanssa harjoiteltiin hurjana leikkikumarrusta. Oli yllättävän vaikea osua sellaiseen kohtaan, että todella naksautti siitä kumarruksesta eikä pepun menemisestä maahan. Hallalla ja Viimalla on molemmilla vahva maahanmeno, joten onnistuminen tuntui kestävän todella kauan. Lopulta kuitenkin sain Hallan kohdalla leikkikumarruksen onnistumaan hyvin ja Viimankin kanssa pääsin alkuun - se oli helpompaa koska Viima tekee liikkeet niin paljon hitaammin.
Toinen temppu, jonka opettamiseen oli vain vähän aikaa oli vilkuttaminen. Aloitin sen Hallan kanssa kosketusalustalla. Tassu kosketusta tehtiin siihen muutamaan kertaan ja sitten aloin nostaa alustaa irti maasta ja ylemmäksi. Kun alusta oli tarpeeksi korkealla aloin ottamaan etäisyyttä. Koiran tuli istua aloillaan ja pyrkiä silti koskettamaan alustaan. Halla oppi tempun muutmassa minuuteissa ja tarjoaa sitä nyt joka välissä. Vissiin pitää laittaa ärsykekontrolliin niin ei tule vilkutusta aina kun pyydän herran istumaan. xD

Pennut ovat tepsutelleet paljon valjaissa lähiaikoina ja varsinkin Pihka on tullut todella reippaaksi ulkoilijaksi. Neiti kävelisi varmaan pidempiäkin lenkkejä ihan mielellään. Naava on myös melko rohkea, mutta saattaa heittäytyä makoilemaan keskelle tietä ihan yllättäen. Käpy ei ole yhtä innokas, joskus herrasta koko tilanne on aika jännä - mutta tähän mennessä on aina pystynyt kuitenkin syömään. Toivottavasti saataisiin vielä Kävyllekin vahvempi ulkoilu fiilis, ennen kuin pennut lähtevät. Nyt pikkuiset ovat jo kolmetoista viikkoisia ja keskiviikkona tulee neljätoista viikkoa täyteen. Pian onkin jo viimeinen rokotus, ennen kuin lapsoset lähtevät uusiin koteihinsa.

Paitsi Pihka, joka yhä kaipailee omaa kotia. Neiti kun haluttaisiin sijoitukseen <3 Niin reipas pikkuinen ansaitsisi ihanan kodin, jossa sen kanssa tykättäisiin lenkkeillä, mutta otettaisiin pelottavissa tilanteissa syliin. Pihka kun on herkin kuitenkin säikähtämään edelleen.

Viikonloppuna oltiin Veeran kanssa treenaamassa ja Viima saikin kunnon harjoitusta muiden koirienkanssa olemisesta. Ihan mahtava treenipätkä kyllä. Alkuun pikku Ringo ja Viima paukuttivat jatkuvasti, kun oli niin jännittävä ja hurja tilanne. Ja lopussa näyttikin tältä:

Kiitos Veera sekä treenistä, että valokuvasta!

Tänään oli treenit, joita stressasin etukäteen. Ihan turhaan toki, mutta stressasin kuitenkin, koska tuntui että jummasin paikoillani. En ollut saanut ketjua valmiiksi ja Halla vasta harjoitteli ylipäätään peiton suussa pitämistä. Etäisyyttä ei oltu saatu paljoakaan, muuta kuin leuan maassa pitämiseen. Toki oltiin myös harjoiteltu liian vähän - elämän kaaos oli ottanut jossain vaiheessa vähän valtaa, niin kuin minulle välistä tuppaa käymään.
Mutta kun oli meidän vuoro ja treenattiin, niin saatiin Tuikulta todella hyvät ja käytännönläheiset neuvot. Ehkä vartti ehdittiin treenata niillä neuvoilla ja vola! Halla kieri viltti suussaan. Olin ehdottoman ja aivan riemuissani! Hihkuin ääneen ja palkkasin Hallaa runsaalla kädellä. Jäi tosi kiva fiilis, joka lämmittää edelleen.

Viiman kanssa oltiin torstaina ensi kertaa treenaamassa. ratajuoksua. Olin vapaaehtoisena buffassa ja Viima makoili sitten terassilla koko illan. Alkuun Viima pärisi ja ulisi, haukkui ja inisi, eikä huolinut nameja. Loppua kohden ininä ja ulina sekä pärinä alkoivat vähentyä ja muiden luokse saattoi jopa mennä rapsuteltavaksi. Yhden kaverinkin Viima sai ja leikki hihnassa niin kuin ylettyi.
Lopulta illasta hyttysten tultua, päästiin mekin viehelle. Harjoiteltiin kopitusta useampaan kertaan, jottei se jännittäisi. Sitten Viima sai juosta. Vieheelle lähti hyvin ja nappasi kiinnikin oikein hienosti. Kun olin vajaan metrin päässä, ehdin juuri helpottuneena ajatella, että se antaa sittenkin kiinni. Se oli selvästi virhe, koska juuri sillä sekunilla neiti vilkaisi minua, jätti viehen ja pinkoi aivan vastakkaiseen suuntaan. Juoksi sitten itsenäisesti puolta rataa edes takaisin ja lällätteli.
Hiukkasen hävetti. Eräs lohdutteli, että KAIKKI salukit tekevät niin ja joka treeneissä. Itse kauhistelin ajatusta. Ei vaan minun salukini niin saa tehdä! Joten tästä tulee nyt sitten seuraava urakka... Ensi viikolla kun ei ole treenejä, pitänee käydä harjoittelemassa siellä luoksetuloa.... Mahtaakohan onnistua. Ja onkohan edes sallittua???

Pennut olivat torstaina kuvattavina ihan täällä kotona. Kuvaajana toimi Minna Tallberg.

Pihka 12vkoa


Naava 12vkoa


Käpy 12vkoa

Nyt on jo pariin kertaan kyselty pentujen luonne eroista. Täytyy myöntää, että tämä pentue on todella tasainen ja voimakkaita luonne-eroja ei ole. Toisin kuin norski pentueen kohdalla kaikki tuntuivat olevan aivan erilaisia. Kaikki kolme viihtyvät sylissä ja rauhoittuvat syliteltäviksi. Kaikki kolme leikkivät ja riehuvat, purevat nilkkoja ja sormia - varpaista puhumattakaan. Ja kaikki kolme ovat uteliaita ja syövät hyvin sekä monipuolisesti kaikkea. Ja jokainen näistä on vilkas sekä ihmisiä kohtaan sosiaalinen, eikä kukaan pelkää koiria - edes silloin kun olisi ehkä tarvetta sille.

Naava on yhä pennuista rohkein ja uteliain, sekä se joka ei hätkähdä pienistä. Rauhallinen tapaus ja kaikkein ahnein. Pikku nallekarhunen, mutta myös kaikkein itsenäisin.

Käpy on ehkä eniten syliteltävä lapsokainen. Ja leikkii paljon enemmän siskonsa kanssa, kuin veljensä. Eli toisia kissoja kohtaan sosiaalisempi kaveri. Herkin äänille.

Pihka on pikkuisista varautunein, mutta kehrää herkästi ja nauttii hellyyden osoituksista. Pihka ei viihdy lainkaan yksin, eli ainoaksi kissaksi voisi olla aika kurja päätyä. Pihka on myös pennuista se joka usein kiipeää olkapäille, päänpäälle tai niskaan keikkumaan.

Eilen valmistelin - jälleen kerran reilusti myöhässä - Raetta näyttelyyn ja pesin sitten koko konkkaronkan. Enemmän tai vähemmän. Pentujen kohdalla tein niin, että laitoin veden valumaan ja ruokin niitä kädestä istuttaen ne pesutuolille. Vähitellen liikutin vettä lähemmäksi, aina niin että pentu jatkoi syömistään. Jos lopetti, pysähdyin justiinsa siihen ja odotin, että pikkuinen rentoutui ja alkoi taas syömään. Käpy ja Naava söi vielä silloinkin kun levitin shampoot turkille ja huuhtelin poijes. Pihka oli säikympi ja sen kanssa päästiin vain pikkuisen kastautumaan hännänpäästä ja sain silitellä sitä märällä kädellä. Pihkan pesu jäänee siis vielä toiseen kertaan. Tai ainakin näin kokonais valtainen.

Että seuraavaa näyttelyä odotellessa, ehkä Kidekin olisi jo näyttely kunnossa - mitä kyllä rohkenen suuresti epäillä. Yhtä kaikki, ensi kerralla näyttelyyn mennään Hämeenlinnaan. Sinne olisi tulossa ainakin Pepsi ja Sirius ja mahdollisesti jopa Kassu. Se olisi ihan mahtavaa, kun ei Kassua ole päässyt vielä näkemään vaikka muut onkin.

Oli hauska oikeastaan, että treeni aloitettiin muistuttamalla siitä, että lemmikki tekee sen mikä sille on kannattavaa. Eli se miettii mitä se haluaa tai tarvitsee ja miten tämän saavuttaisi, joten parempi tehdä jostain sille kannattavaa. Tuli myös hauska kertomus siitä, kuinka koira oli tottunut saamaan tennispallon ruutuun menosta ja kun omistaja kerran vaihtoi palkkion namiksi, alkoi koira tarjota ruutuun menoa toisella tavalla - koska oletti, että sen piti näin tedä saadakseen sen tennispallon. Tarjoamisen huonoja puolia ;)

Minusta kiehtovin asia luennolla oli valinnan vapaus. Se, että antaisikin koiran päättää minkä palkan halusi oli vielä tuttua (koira valikoi minkä lelun haluaa tänään treeneihin mukaan tai mikä nami kiinnostaisi tänään), mutta se, että koira saisi myös päättää mitä treenattaisiin tai missä järjestyksessä olikin uusi juttu.
Hallan kanssa lähdettiinkin kokeilemaan sitä. Oli todella hauska katsoa, miten koira toimi - varsinkin kun Halla selvästi vain odotti, että minkä käskyn anna xD. Raasu.
Mutta toisella valintakerralla oli valintakin jo vähän selkeämpi ja nopeampi, kun ensimmäisellä vain odotettiin, että mitä poika tekee. Halla meni ja nappasi nouto kapulan suuhunsa ja toisen minulle. Sitten treenattiinkin kapulan pitämistä. Se sujui jo aavistuksen paremmin ja nyt kokeillaankin jo uusi tekniikoita, nyt kun Halla vihdoin suostuu ottamaan suuhunsa asioita. Se on alunperin ollut työn ja tuskan takana, että on saanu käytöksen valikkoon. Nykyään tietäisin jo helpomman tavan, mutta kun ei sitä aiemmin tiennyt, eikä tullut ajatelleeksi, että voisin opettaa samana asian myös luilla ja vasta sitten yleistää muualle.

Hallan kanssa siis opeteltiin ensin kapulan pitoa, sitten Halla valikoi kiertämisen (tötsä tosin oli alkuun outo, kun on tottunut kiertämään tuolia, puita, takkaa, minua, jne.) ja lopuksi vielä treenattiin sitten sivule tuloa alustan avulla. Ihana miten helposti Halla on alkanut tarjoamaan alustalla pyörimistä toiseen suuntaan, kun oikeastaan on harjoiteltu lähinnä vain toiseen.
Halla sai todella paljon kehuja (ja tietty ihan aiheesta kun oli ihan mieletön!), ensin siitä, kuinka hiljainen ja hyvinkäyttäytyvä AUSSI minulla on. Tietty korjasin, että bc. Ja sitten Tiina kehui vielä siitä, kuinka hienosti Halla on opetettu oppimaan ja kuinka hyvä yhteistyö ja työmoodi meillä on. Olin kieltämättä ihan shokissa, niin hyvin Halla käyttäyty. Sillä oli todella hyvä vire ja draivi lähes koko päivän. Toimittiin jopa häiriökoirana yhdelle koiralle, jota vähän ahdisti paikkiksessa muut koirat. Varsinaista paikkista ei treenattu, mutta eri osia siitä, jotta healerille tulisi rohkeampi olo. Hallan selkäkivut näkyy kyllä selkeästi. Sivulle tulo oli vino vähän väliä tai liian kaukana (tosin osa johtui selkeästi omasta seisoma-asennostakin ja pyrin korjailemaan sitä koko ajan, vaikka en vielä ole tarpeeksi tietoinen siitä millä tavalla seison) sekä paikkiksen ja matolla olon makuu asennoisa - herra nimittäin suosi lonkalla oloa, mitä ei normaalisti paljoakaan tee. Pitänee varata aika Kaiperlalle... Kunhan saan laskettua rahatilanteen uudelleen torstaina.
Mutta ihan tosi - Halla oli ihan MAHTAVA! Itse ihan yllätyin, että kuka on vaihtanut kuumakalleni tähän rauhalliseen tyyppiin, joka työskentelee tällaisella ihanalla vireellä: keskittyneesti ja innokkaasti, mutta silti rauhallisesti. Vau <3 Mieletön poitsu mulla kyllä.

Minusta hyvä lisä mikä tuli esille oli se, ettei treeneistä tee tahtomattaan liian haastavia. Eli jos harjoittelee uusia asioita, niin ei pidä yhdistellä kahta liian vaikeasti toisistaan eroteltavaa. Esim. istumista ja maahanmenoa samalle harjoittelu kerralle - erottelu vaihe tulee myöhemmin, sitten kun itse liikkeet ovat hallussa.
Kun liikkeet ovat uusia, niiden harjoittelu tulisi pitää erillään. Sen sijaan voisi yhdistää vaikkapa ruudun sille treenikerralle kun treenaa maahanmenoa. Tai sitten merkin ja istumisen.
Sekin oli hyvä huomio, että jonkin tylsemmän treenin kanssa voisi yhdistää jonkin koirasta hauskemman treenin. Halla ei kauheasti tykkää seuraamisesta, joten seuraamisen jälkeen jos tulisi nouto tai kiertäminen, niin voisi toimia hyvin yksiin. Virekään ei nousisi liian korkeaksi.

Sitäkin pohdittiin, että eri päivinä koira voi tarvita erilaisia treenejä. Jos lemmikki on kovin vilkkaalla päällä, tuskin kannattaa tehdä kauhean paljon mitään virettä nostattavaa tai vaikeassa ympäristössä, ei välttämättä treenistä tule mitään. Ja kaikkein tärkeintä kumminkin on pitää hauskaa!

Vitsi, tuli kyllä niin hyvä fiilis taas tästä luennosta. Toivon kauheasti, että pääsen seuraavaankin, se olisi tuossa viikon päästä. Suosittelen suuresti! Aihe kuulostaa tosi kiinnostavalta ja luennoitsijana toimii Jirka Vierimaa.
http://www.koirakouluvisio.com/jirka-vierimaa-palkkio-vai-helpotus.html <--- Tuolta voi mennä ilmoittautumaan, mikäli kiinnostaa. Aiheena lemmikin tunteet ja niiden vaikuttaminen treenaamiseen, palkkaan ja muuhun. :)

Ja sitten vielä todella iloisia ja tärkeitä uutisia: Käpy ja Naava on varattu (Naavan tosin ilmottelin jo aiemminkin varatuksi, mutta vahvistin asian nyt Niinalta). Eli pojat pääsevät uuteen kotiin sitten siinä 8-9.7.
Pihka olisi vielä vailla kotia ja sen toivottaisiin pääsevän sijoitusperheeseen <3