Oltiin tuossa viikonloppuna osallistumassa Petbron (http://www.petbros.fi/) pikkujouluihin. Hyvin avuliasta ja mukavaa henkilökuntaa, tavattiinpa eräs puolituttukin henkilökunnan joukossa. Kaikki oli todella mukavia ja ystävällisiä, odottelu paikka oli miellyttävä ja koirani käyttäytyivät ihanan kiltisti, eivätkä muutkaan koirat olleet ikäviä.

Olin varannut Hallalle hieronnan ja tämä hyvin ystävällinen hieroja, Kaisa, lähetti minulle jopa venyttely ohjeita kotiin, jotta saataisiin pidettyä Hallan selkä kunnossa. Olin iloisesti yllättynyt näin hyvästä palvelusta ja toisen henkilön lemmikin hyvinvoinnista välittämisestä. Omasta mielestäni eläinalalla pitäisikin olla kiinnostunut muidenkin kuin omien lemmikkien hyvinvoinnista ja pyrkiä tukemaan sitä. Ikävä kyllä se ei aina niin ole ja siihen on melko yksinkertaisia selityksiä. Esimerkiksi kynsienleikkuu, tuntuu olevan melko yleinen ongelma koiranomistajille. Mikäli jokaisen kynsien leikkuun yhteydessä opastettaisiin lemmikkieläinliikkeissä/eläinlääkärillä, kuinka lemmikki vastaehdollistetaan kynsisaksiin, olisi kynsienleikkaus potilaita huomattavasti vähemmän. Sen lisäksi tätä vastaehdollistamisen taitoa, ei suinkaan ole jokaisella alalla olevalla ihmisellä. Olisi myös melko epäkohteliasta mennä selittämään jokaiselle asiakkaalle oma tietotaito ja mielipide ruuasta, se kun on monille hyvinkin arka aihe, eikä kaikilla ole edes rahaa ruokkia lemmikkiään lihapitoisemmilla vaihtoehdoilla.

Kun Halla oli hierottu, päädyin myös varaamaan koirille uinnin. Allas oli kohtuu iso ja koirille oli suurehko valikoima erilaisia leluja. Tietenkään minulle ei ole kauhean hyvää vertailukohtaa, koska en ole muissa uimaloissa ollut. Meteli oli toki melkoinen, joten hyvin arkaa koiraa en olisi tiloihin vienyt. Tosin, koska kyseessä oli tapahtumapäivä, voi olla, että normaalisti on hiljaisempaa ja rauhallisempaa.
Sain kuulla, että on yleistä, että näissä uimapaikoissa koirat totutetaan uimiseen pakolla. Silti se oli jokseenkin hämmentävää ja shokeeraavaa. Suutuin itselleni siitä, etten sanonut, ettei minun koiriani saa pakottaa veteen. Jos maksan "turhasta", niin sitten se on totuttelukerta ja sillä selvä. En kuitenkaan avannut suutani, vaan teimme juuri niin kuin uittaja halusi ja ohjeisti.
Alkuun Viima oli se uteliaampi osapuoli ja meni luiskaa itsekseen alaspäin aina vesirajaan asti, haistellen ja häntää heilutellen. Halla oli vastahakoisempi.
Mutta kun koirat oli pakotettu veteen, Halla alkoi vähitellen rentoutua ja lopulta siitä kehkeytyi vesipeto, mitä en olisi ikinä Hallasta uskonut!
Viima sen sijaan järkyttyi suuresti, painautui seinää vasten ja tärisi kauttaaltaan. Itselle tuli pahamieli ja suututti jälleen, etten ollut avannut suutani. Koko tilanne jäi vaivaamaan minua suuresti.

Pohdin myöhemmin kotona, miksi tilanne jäi niin kovin vaivaamaan. Epäilen, että jos Halla olisi käyttäytynyt pelokkaasti, en olisi reagoinut niin voimakkaasti, sillä tiedän, että Hallaa ei niin voimakkaasti tai helposti jää tilanteet vaivaamaan. Se kun on kova. Mutta Viimalla on herkkä ikä, se on pehmeä kuin mikä ja se aristaa jo valmiiksi vieraita ihmisiä ja paikkoja. Joten tämä oli pahasti takapakkia. Sen lisäksi Viima olisi saattanut itsekseen veteen mennä. Silti voin syyttää tästä vain itseäni, koska en avannut suutani. Toki, se on aina ollut minulle vaikeaa, mutta itsensä puolustaminen on eri asia, kuin lemmikkiensä. Kukaan muu kun ei niitä puolusta eivätkä ne itse niin voi tehdä (muuten kuin puremalla). Ei ole pakko tehdä niin kuin joku muu näkee hyväksi, sinä itse tiedät parhaiten mikä lemmikillesi on sopivaa ja toimivaa. Avaa siis suusi! Tämä on muistutus myös itselleni, kova sellainen. Toivotaan, että vielä joskus Viima uskaltautuu itsekseen altaaseen, eikä tapahtumasta jäänyt vain hirveää paniikkia sen mieleen.

Suosittelen kaikesta huolimatta uimista koirille kovasti, se on hyvää liikuntaa eikä rasita niveliä! :)