Aamupäivällä parikoirakurssilla päästiin hyödyntämään Viiman yllättävää aktiivisuus spurttia. Yleensä Viima tarjoaa maahanmenoa mielellään, eikä kyllä nouse sieltä edes kutsumalla. Mutta tänään oli toisin, Viima meni kyllä kauniisti maahan pyydettäessä, muttei pysynyt siellä jos liikahdin mihinkään suuntaan. Ilmeisesti neidillä oli nälkä, kun ei ollut ilta eikä aamupala kelvannut ("yök! Kun oli ihan kakkaa ruokaa, kyllä nyt äitin pitäsi tietää, etten minä mitään sisäelinseosta syö! Varsinkaan jonkun possun! Tosi epä eettistä ja epäekologista!" <- ei muuten normaalisti ole meillä sellasta, mutta veljeltä oli jäänyt pötkö autoon ja se oli sulanut). Joten tein sitten lähellä pysymis harjoituksia ja sain Viiman pysymään melko kiinnostuneena ja aktiivisena luonani. Toivotaan kovasti, että saataisiin aktiivisuutta säilymään perjantain tokoiluun. Se kun jäi meiltä viimekerralla välistä kipeän tassun takia.

Illalla oli sitten agility treenit, jotka yllättivät positiivisesti. Hiukan ennen vuoroamme, menin lämmittelemään Hallan ja samalla tein sen kanssa paljon kontakti ja maahanmeno harjoituksia. Kun astuttiin sisään halliin, Halla tarjosi ensimmäisenä maahan menoa. Josta palkkasin sen sitten ilomielin ja kehaisinkin kertaalleen.
Tämän jälkeen alettiin siitten tehdä viretilan hallintaa. Ensin lelulla, jonka Halla sai retutettavaksi ja revittäväksi vain istuessaan tai käydessä maahan makaamaan.

Tämä ei meinannut alkuun sujua lainkaan, vaan Halla kiihdutti taas kohti satasta. Parin vihjeen ja useiden toistojen jälkeen alkoi näkyä tulosta ja Halla rauhoittui helpommin, alkoi tarjota maahanmenoa ahkerammin. Sitten siirryttiin esteitä kohti ja alkoi karkailu. Lopulta Leena palkkasi Hallaa kunnes huusin sen liikkeelle ja saatiin tehtyä pari estettä. Tehtiin ensin vain kaksi hyppyä ja sitten otettiin mukaan putki. Ja ihme ja kumma, koira ei kiehunut yli. Sain tosin huomata olevani itse ihan järkyttävän ruosteessa. Ohjaaminen ei meinaa sujua enää ollenkaan ja valssauskin hukassa (päädyin koiran tielle). Jotta ei ihme, että pian se tuttu haukkuminenkin sieltä tuli esiin. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin kolmen esteen rata suoritettua kunnialla ja saatoin olla varsin ylpeä hurtastani. Ei kun vaan jatketaan samaan malliin, niin hyvä tulee.  

Kissanpennut oli maanantaina vierailulla ja tuntuivat olevan yhtä rohkeita kuin aiemminkin, vieraasta ympäristöstä ja pelkokaudesta huolimatta. Kun ei vierailu edes vaikuttanut ruokahaluun. Niille oli ostettu jotain herkkuja sinne, joten saivat nyt sitten vähän erilaisempaa sapuskaa (jotain persu marketti pöperöä ilmeisesti, maultaan "kani" eli 4% kania sekä joku kala). Kani tuntui uppoavan paremmin kuin kala. Portaat kiinnostivat kisuja paljon ja hyppelivät ne esteenkin yli olohuoneeseen, jonka oli vierailunaikanakin tarkoitus olla kissavapaata aluetta. Joten pikkuhiljaa lapsoset ovat täysin estelemättömissä. Nykyään kun yrittää niiden omaan huoneeseen, ne työntyvät sieltä jok'ikinen ulos hirveätä vauhtia, emä etunenässä... Vissiin alkaa maailma olemaan kiehtova paikka.