Tänään on ollut rankka päivä.
Aamusta aloitin pentujen punnaamisella ja ruokkimisella, niin kuin nämä muutamat päivät ovat menneet. Mutta hälytyskellot alkoivat heti soida kun nostin pennun käteeni. Se oli viileämpi kuin muut ja sen liikkeet olivat aavistuksen hitaita ja veltohkoja. Kokeilin kuitenkin syöttää, mutta kun Mahla ei alkanutkaan imeä tuttipullosta maitoa, niin kuin aiemmin oli jo iso huoli. Mahla kun oli tähän asti ollut ahneimpia pulloruokittavia pentueesta ja helpoin ruokittava. Siinä vaiheessa huomasin katsella pikkuista jo toisin silmin. Se oli väriltään oudon harmahtava ja vaikutti kuivuneelta.

Riensin äidin luokse, perhosneulan ja Glukosamiinin kanssa. Nesteytimme pentua, laitoimme sen lämpötyynyyn ja hieroimme ja se vaikutti virkoavan paremmin. Hetken päästä tilanne kuitenkin tuntui olevan sama. Nesteytimme jälleen. Tällä kertaa Mahla vaikutti pirteämmältä ja alkoi kitistäkin. Se vaikutti nälkäiseltä ja maitoa tarjottaessa alkoi syödä innokkaasti.
Syötyään se makoili tyytyväisenä äidin sylissä sillä välin kun minä sain syödäkseni (olihan tässä jo kulunut useampi tunti), yllättäen Mahla ikään kuin heittäytyi selälleen ja alkoi haukkoa henkeään.

Siitä alkoi loputtomalta tuntuva ja epätoivoinen kamppailu aikaa vastaan. Kasvattajalle olin soitellut jo aikaisemmin ja laittanut viestiä. Nyt suorastaan pommitin kumpaakin kasvattajaa (niin Kiteen kuin Rakeenkin) ja samalla teimme kaiken mitä vain keksimme, jotta saisimme Mahlaan enemmän eloa. Välillä vaikutti jo paremmalta, pentu itkeskeli ja liikkui, ollen myös lämmin. Mutta hengitys ei ottanut kulkeakseen normaalisti.
Pitkän kamppailun jälkeen vähän ennen yhtä, Mahlan hengitys lakkas. Elvytimme pentua, mutta se ei enää auttanut ja vähän ajan päästä sydän pysähtyi ja se oli poissa.

Syyllistys itseään kohtaan, epäonnistuminen ja suru olivat suurimmat tunteet ensimmäisenä. Tuntu kamalalta ja oli vaikea ajatella asiaa järjellä.
Niina tuli paikalle vain hetkeä myöhemmin ja ryntäsin ovelle, pennun kanssa sanoen vain: "En usko että se enää...", en saanut sanottua sanoja loppuun. Selitin yhä vain uudelleen miten olimme tehneet kaiken mihin vain olimme kyenneet ja mitä olimme keksineet yrittää.

Päädyttiin siihen, että lähetetään Mahla eviraan. Tällä hetkellä epäilynä sydämen tai keuhkojen kehitysongelma, varmaa tietoa ei saada ainakaan ennen maanantaita ja lopullisen tuloksen saamme tietää vasta useiden viikkojen kuluttua.

"Enkeli kulki polun viertä, mukaansa pyysi, näyttäen tietä.
Nyt enää sä kärsi et, pois pyyhitään kivun kyynelet."

bild%201%20%289%29.jpg
Mahla, vain muutama minuutti syntymän jälkeen. Lepää rauhassa, rakas <3 En ikinä unohda sinua.

Loppu päivä sujui melkein sumussa. Kävin muutaman tunnin koulussa, mutta en saanut synkkää pilveä täysin väistymään ja se tuntui vaikuttavan treenaamiseenkin. Mm. silitin Hallaa kesken treenin, vaikka tiedän sen inhoavan sitä.

Valonpilkahdus tuntui tulevan vasta illalla. Annoimme Kiteelle päivällä primperania jouduttamaan maidon tuloa ja joko se on auttanut tai jokin muu pieni ihme on tapahtunut, sillä pennut alkoivat nostaa painojaan paremmin. Olemme jo melkein normaalin painon noston rajoissa, sillä pennun kuuluisi nostaa minimissään 10g/vrks. Tähän mennessä paino on pikemminkin mennyt ylös ja alas muutamalla grammalla kerrallaan, eikä suuria heittoja mihinkään suuntaan ole tapahtunut. Nyt kaksi pikkuisista olivat nostaneet 9g painoa 24h sisällä ja yksi 6g, joten ainakin nämä kolme jäljellä olevaa näyttävät voimistuvan ja voivan hyvin. Toivottavasti jatkavat samalla linjalla.
Pikkuiset otukset kehräsivät tänään ensimmäistä kertaa <3 Ihanaa kuultavaa, tyytyväinen hurina.