Aloitettiin Viiman kanssa tällä viikolla sekä agi, että toko. Myös luoksetulokurssi on meneillään ja liityttiin Hyvinkään luhtalaukkaajiin, jossa toivottavasti alkaisi vielä juoksutreenitkin lähiaikoina, nyt kun on sulaa. Eli meillä on oikein tehotreeniä Viiman kanssa meneillään, kun taas Hallan kanssa treenejä on siirretty yhä enemmän ja enemmän vapaa-ajalle ja kotioloihin.

Viima on yhä rentoutuneempi Vision tiloissa ja on alkanut syödä paremmin - siis kädestä, kupista ruoka ei edelleenkään meinaa maittaan ja meillä painoindeksi huitelee laihan ja aliravitun tienoilla jatkuvasti. Halla sen sijaan todettiin turhan pulskaksi ja joutui laihikselle, pari kiloa pitäisi tiputtaa pois. Saa nähdä kuinka helposti tai vaikeasti se onnistuu. Sillä aina kun silmä välttää, pyrkii Halla sekä Viiman, että kissojen ruuille.

Vielä ei Viima ole kokeillut muuta kuin hyppyjä Agilityssä, mutta ne alkavat jo sujua melkoisen hyvin. Ja vitsi miten se hyppääkin! Pääsee niin kevyen oloisesti korkeidenkin hyppyjen ylitse! Lelupalkka toimii usein paremmin kuin ruoka ja siksi se onkin meillä pääasiallisena palkkauslähteenä agilityssä. Tokossa sen sijaan lelupalkalla merkataan tauot ja pidetään innostusta yllä.

Tokossa treenaillaan tällä hetkellä liikkeestä maahanmenoa ja istumaannousua, sekä tietenkin sitä tärkeintä: katsekontaktia! Viimalla tuntuu olevan jo jonkinlainen käsitys näistä liikkeistä ja into tehdä kasvaa koko ajan. Se on ihan super hieno asia tietenkin.

Mikä vielä mahtavampaa on se, että luoksetulot alkavat jo sujua paljon paremmin! Ja olen itse saanut katsottua paremmaksi sen, missä vaiheessa kannattaa edes yrittää kutsua, jolloin myös epäonnistumisia tulee paljon paljon vähemmän. Viime päivinä varsinkin ollut paljon ilahduttavan hyviä onnistuisia. Aloitin onnistuneiden luoksetulojen laskemisen uudelleen ja nyt niitä on kertynyt 140 kappaletta. Vähemmän kuin mitä on ollut suunnitelmissa. Tarkoitus oli, että saisin joka päivä vähintään 20 toistoa, joten olen melko paljon tavoitettani jäljessä (tässä vaiheessa olisi 210). Ei voi syyttää kuin itseään, toisaalta olen kiitollinen siitä, ettei laskeminen ole jäänyt vaikka nyt ollut hastavia aikataulutuksia sekä huoneremppoja jne. jotka ovat vieneet huomioni melko suuresti.

Iltatreenit molemmille koirille ovat lisääntymään päin ja yhä useammin treenaan kaksi kertaa päivässä (aamsuta ja illasta), jolloin olen tässäkin lähempänä tavoitettani.

Pennut voivat hyvin. Naavasta on kehkeytynyt pieni nyrkkeilijä xD Sillä kun sen nostaa syliin, niin saattaa tulla käpälästä poskelle jossain välissä. Kävystä sen sijaan on tullut melkoinen halikaveri, se kellahtaa nopeasti selälleen ja kehrää rapsuteltaessa. Pihka ei tunnu sen sijaan pysyvän paljoakaan paikoillaan. Naava on edelleen paras syömään kiinteää, mutta Käpy on alkanut myös innostua. Pihka edelleen himmailee sen suhteen, mikä näkyy selkeästi painossa, koska se on jäänyt pojista jälkeen.

Käpy muuten oppi kiipeämään sängylleni - MIKÄ EI MUUTEN OLE MIKÄÄN PIENI! - ja nyt saa sitten koko ajan pelätä, että poitsu tipahtaa alas. Ei oikein syvyysnäkö vielä pelaa ihan niin hyvi tai suojeluvaisto vielä vähän vähemmän kehittynyt kuin kiipeilytaito ;)