Osa ihmisistä on tullut hämmästelemään toimiani kissanpentujen kanssa. Osa hyväksyvässä mielessä, nähtyään edellisen pentueen jo nuorikoiksi kasvaneita pentuja ja osa sitten taas kummastellen: Miksi sossuttaa? Mitä se on? Ja saahan kissasta kivan ilmankin.

Tästä syystä ajattelin kirjoittaa pienen pätkän siitä, miksi minä sossutan kissanpentuja ja miksi se on mielestäni hyvin tärkeää lajille kuin lajille.

Jokaisella eläimellä on tietty ikähaitari, jolloin asiat vaikuttavat voimakkaimmin ja niiden oppiminen on helpompaa. Tämän ajan sisällä opitaan mikä on "normaalia" ja mikä ei, mikä kuuluu siis asiaan ja mikä ei kuulu. Tänä aikana tulisi lemmikki totuttaa sellaisiin asioihin, joita se elämässään tulee näkemään ja kokemaan. Mikäli sen haluaa tottuvan autoon, tulisi sitä totuttaa autoon. Samoin eri lajisiin eläimiin, joita mahdollisesti perheissä on. Sosialistaminen tarkoittaa siis sitä, että lemmikki totutetaan erilaisiin asioihin: toisiin eläimiin, erilaisiin ympäristöihin, käsittelyyn, kulkuneuvoihin, valjaisiin/vaatteisiin, ihmisiin jne.
Suureksi haasteeksi tämä osuu lähinnä sen takia, että tärkein ja voimakkaimmin vaikuttava aika esim. koiranpennuilla sijoittuu suurimmaksi osaksi kasvattajan luona olevaan aikaan, siihen 4-12vkon ikään. Siitä syystä kasvattajan rooli tässä maailman esittämisessä on todella tärkeä ja sinä aikana tapahtuneet asiat, tulevat vaikuttamaan pentuun koko sen loppuelämän ajan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö aikuista voisi totuttaa aivan samoihin asioihin kuin pentujakin, mutta se on huomattavasti vaikeampaa, eikä ympäristöistä välttämättä koskaan tule yhtä stressittömiä ja varmoja, kuin jos se olisi totutettu niihin pentuna.

Kun pennun sosialistaa hyvin ja hyvissä ajoin, on todennäköisempää, että sillä ei ilmene käytöshäiriöitä. Lemmikin elämä on myös tällä tavoin huomattavasti stressittömämpää ja terveempää. Sen lisäksi on mukavaa, kun on mahdollisuus tulla ja mennä karvaisen ystävän kanssa melkein mihin vain ja tuntuu että vain taivas on rajana yhteisille kokemuksille. Ja nimenomaan mukaville sellaisille.

Monet ihmettelevät näistä tiedoista huolimatta, miksi kissaa tulisi sosialisoida? Sen saa kyllä mukavaksi vaikka niin ei tekisi. Kyllä, kissan saa mukavaksi vaikka sitä ei sosialisoi. Niin kuin sanottu asioita voi opettaa muutenkin. Mutta jos itse saan valita onko kissani elämä rankasti stressaavaa, mikäli koskaan joudun poistumaan kotoa/muuttamaan tms. vai onko se huomattavasti vähemmän stressaavaa myös erikoisissa tilanteissa ellei jopa täysin stressitöntä, miksi en valitsisi stressittömämpää vaihtoehtoa?

Eikä kyse ole pelkästään siitä, että kissasta saa kivan. Kun kissasi voi pelkän kivan sijaan olla mahtava. Sen elämä voi sisältää paljon virikkeitä ja mukavaa myös kissalle. Itse koen, että sosialisoimattoman kissan potentiaali ei tule kokonaan esiin. Ja se on sääli. Kissoissa on potentiaalia paljon enempään, kuin mitä ihmiset lainkaan ymmärtävät.

Ja mikä mukava plussa tässä kaikessa onkaan: sosialisointi voi olla myös ihan älyttömän kivaa!

Tässä video tästä aiheesta, selkiyttämään asiaa: https://www.youtube.com/watch?v=qPGd7ElMC video on englanniksi ja käsittelee koiria, mutta samat asiat pätevät myös muihin eläimiin.