Tänään oli lampaiden koulutuspäivä. Ja oli todella hauskaa!
Alkuun tehtiin siedätystä, eli jo lähelle tulemisesta sai namia. Sitten naksuteltiin luopumisesta, ettei kuitenkaan syliin asti tungeta. Sillä vaikka lammas ei sitä 400kg painakaan, niin kyllä se silti on mukavampi treenata jos se ei pyri taskuille ja antaa tilaa hengittää ja liikkua.
Tämän jälkeen kokeiltiin sitten kosketuskeppiä, riimun laittamista sekä mukana seuraamista ja nimeämistä. Aluksi meitä oli opettamassa Sepe, Silvia, Jauhis sekä Soolo. Silvia oli "minun" lampaanani eniten, vaikka kyllähän nuo kaikki tuntuivat vaihtavan paikkaa vähän väliä, jolloin kouluttaja vaihtui ikään kuin siinä sivussa.
Ruokatunnin jälkeen vaihdettiin sitten lampaita. Alkuun oli koko lauma (14kpl, näistä mieleen painuvimmat: Minäminäminä, Pikkumusta, Irkku ja Runeberg) tutustumassa ja sossuteltavana, mutta sitten vähennettiin kahteen, kun Hatti vähän innostui paimennuksessa ja hukkasi korvansa. Olihan Hatti jo tehnyt pitkään hyvää työtä. Jäljelle jääneet oli Afrotyttö ja Sysi.
Rauhoiteltiin tilannetta ensin sossutellen ja sittemmin riimun laittamista.

Minusta on jännä, että ihmiset ihmettelevät lampaiden sekä kanien kohdalla useasti, että voiko niitä ylipäätään opettaa? Tietenkin voi. Ja uskokaa tai älkää, mutta saaliseläimet oppivat huomattavasti nopeammin kuin petoeläimet. Tähän on ihan looginen selityskin, nimittäin se, että jos ruoka ei opi, se tulee nopeasti syödyksi. Jos mielii pysyä hengissä, on opittava nopeasti.
Se näkyi lampaitakin kouluttaessa. Ne oppivat mielettömän nopeasti.

Saaliseläintä kouluttaessa tulee kuitenkin muistaa monia asioita. Yksi niistä on se, että monet saaliseläimet tarvitsevat laumaansa. Lampaat tulevat pelokkaiksi ja kuvittelevat kuolevansa, mikäli ovat aivan yksin. Toinen asia on se, että ne ovat säikympiä ja stressaantuvat herkemmin. Kolmanneksi, niillä on herkempi suolisto ja ne ovat usein myös tarkempia siitä mitä suuhunsa laittavat (älä siis laita porkkananpaloja samaan taskuun, jossa koiran nappulat ovat olleet). Minulla oli tästä muitakin kohtia, mutta tuli aivo katkos, enkä nyt muista mitä piti kirjoittaa... Koulutuspäivät on aina hauskoja ja opettavaisia, mutta väsyttävät melkoisesti. Niin kuin oppiminen yleensä, lajiin katsomatta.

Kissat olivat päättäneet aiheuttaa sydärin kun tulin kotiin. Minulla on usein siivotessani ikkuna raollaan, niin etten poistu huoneesta. Nyt olin ilmeisesti laittanut ikkunan huolimattomasti kiinni. Kun ajoin pihaan huomasin tuijottavani suoraan Kiteeseen. Kide yritti hypätä takaisin sisälle, sen ote lipesi ja se tipahti takaisin ulos. Samantien piiloutui terassin alle. Pyysin naapurista apuja, jotta ainoaa pakokohtaa vartioitaisiin sillä välin kun hain sisältä ruokaa.
Palasin sitten takaisin ja Kide antoi kiinni, pienen houkuttelun jälkeen. Vein Kiteen sisälle ja tarkistin vielä kerran, että aiempi piti paikkaansa: Pennut olivat tallella, mutta Rae poissa.
Menin etsimään Raksua pihalta ja kyselin naapureilta. Soitin hädissäni Sarille ja etsijäkoiriin. Äiti laittoi Herusten sivuille ilmoituksen. Sari ehdotti, että menisin etsimään koirien kanssa. Tunti sen jälkeen kun olin tullut kotiin, Viima löysi Rakeen. Työnsin koirat taka ovesta sisälle ja palasin siihen kohtaan, jossa Viima oli rakeen löytänyt. Siinä se kyhjötti piilossa ja naukui. Otin neitokaisen syliin ja kannoin kotiin. Onneksi on niin kilttejä ja kesyjä kissoja <3

Nyt vain soimaan itseäni siitä, kuinka olen voinut olla niin huolimaton. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin