Viikko sitten sunnuntaina oli Jirka Vierimaan luento, joka kertoi koirien emootioista ja niiden vaikutuksesta koiran elämässä. Todella hienotunteinen ja syvällinen luento oli ihan mieletön. Todella paljon asiaa ja hyviä vertauskuvia.
Päälimmäisenä jäi mieleen se, että joissain tilanteissa positiivinen palkkio on lähes mahdotonta saada yhtä suureksi kuin negatiivinen palkkio. Jos on kova päästä vessaan, on helpotuksen tunne suurempi kuin mikään muu. Sitä esimerkkiä siellä käytettiin ja tiedättekö - en tiedä onko olemassa mitään parempaa esimerkkiä kyseiseen asiaan.

Ainoa tapa pitää huoli siitä, että positiiviset palkkiot - joita voimme hallita, eivät pääse negatiivisen palkkion alapuolelle. Eli koirien tai lemmikkien yleensä, tarpeet tulee täyttää ennen kuin tarve kasvaa kovinkaan suureksi. Tällöin meidän tarjoamamme positiiviset palkkiot pysyvät vahvempina kuin negatiiviset - eli helpotusta tuovat.
Näitä tarpeita eläimillä on useita: liikunta, aktiviteetti, nälkä, jano ja rakon sekä suoliston tyhjentäminen. Tämä sai miettimään melkoisesti useitakin asioita.

Tällä viikolla on ollut muitakin asioita. Hallan kanssa harjoiteltiin hurjana leikkikumarrusta. Oli yllättävän vaikea osua sellaiseen kohtaan, että todella naksautti siitä kumarruksesta eikä pepun menemisestä maahan. Hallalla ja Viimalla on molemmilla vahva maahanmeno, joten onnistuminen tuntui kestävän todella kauan. Lopulta kuitenkin sain Hallan kohdalla leikkikumarruksen onnistumaan hyvin ja Viimankin kanssa pääsin alkuun - se oli helpompaa koska Viima tekee liikkeet niin paljon hitaammin.
Toinen temppu, jonka opettamiseen oli vain vähän aikaa oli vilkuttaminen. Aloitin sen Hallan kanssa kosketusalustalla. Tassu kosketusta tehtiin siihen muutamaan kertaan ja sitten aloin nostaa alustaa irti maasta ja ylemmäksi. Kun alusta oli tarpeeksi korkealla aloin ottamaan etäisyyttä. Koiran tuli istua aloillaan ja pyrkiä silti koskettamaan alustaan. Halla oppi tempun muutmassa minuuteissa ja tarjoaa sitä nyt joka välissä. Vissiin pitää laittaa ärsykekontrolliin niin ei tule vilkutusta aina kun pyydän herran istumaan. xD

Pennut ovat tepsutelleet paljon valjaissa lähiaikoina ja varsinkin Pihka on tullut todella reippaaksi ulkoilijaksi. Neiti kävelisi varmaan pidempiäkin lenkkejä ihan mielellään. Naava on myös melko rohkea, mutta saattaa heittäytyä makoilemaan keskelle tietä ihan yllättäen. Käpy ei ole yhtä innokas, joskus herrasta koko tilanne on aika jännä - mutta tähän mennessä on aina pystynyt kuitenkin syömään. Toivottavasti saataisiin vielä Kävyllekin vahvempi ulkoilu fiilis, ennen kuin pennut lähtevät. Nyt pikkuiset ovat jo kolmetoista viikkoisia ja keskiviikkona tulee neljätoista viikkoa täyteen. Pian onkin jo viimeinen rokotus, ennen kuin lapsoset lähtevät uusiin koteihinsa.

Paitsi Pihka, joka yhä kaipailee omaa kotia. Neiti kun haluttaisiin sijoitukseen <3 Niin reipas pikkuinen ansaitsisi ihanan kodin, jossa sen kanssa tykättäisiin lenkkeillä, mutta otettaisiin pelottavissa tilanteissa syliin. Pihka kun on herkin kuitenkin säikähtämään edelleen.

Viikonloppuna oltiin Veeran kanssa treenaamassa ja Viima saikin kunnon harjoitusta muiden koirienkanssa olemisesta. Ihan mahtava treenipätkä kyllä. Alkuun pikku Ringo ja Viima paukuttivat jatkuvasti, kun oli niin jännittävä ja hurja tilanne. Ja lopussa näyttikin tältä:
treenit.jpg
Kiitos Veera sekä treenistä, että valokuvasta!