Käytiin tuossa tutustumassa vähän kissa agilityyn. Vähän huonoon saumaan osui nämä kuukausi sitten sovitut treenit, kun molemmilla kissoilla oli kiima. Kiteelle tuli myös poikaystävä, mutta vaikuttaa siltä, etteivät kaksikko saa mitään aikaan. Kiima eteni normaalisti sunnuntai iltaan asti, eli vähän sen jälkeen kun kolli tuli. Normaalisti kollintulo on vain kiihdyttänyt kiimaa ja saanut sen kestämään vaikka kuin pitkään vaikka kiima olisi ehtinyt vähän hiljentyäkin siinä välissä.
Nyt tepsutti ihan hyvin, maukui jonkun verran ja kurnasi, mutta ei tahtonut edetä siitä mihinkään. Ei tullut sitä vaihetta kun kieritään ja pyöritään lattioilla, mourutaan ja mau'utaan, kurnutetaan ja pusketaan minkä keretään. Sen sijaan tuntui, että se jämähti paikoilleen eikä enää edennyt mitenkään. Maanantaina jummattiin vain samassa vaiheessa ja tiistaina tuntui, että tepsutuskin alkoi laantua, eikä mihinkään edetty. Paitsi että Jussi poika alkoi rohkaistua ja uskalsi lähestyä Kidettä.
Tuntui että koko homma oli ristiriitaista ja kissojen eleet antoivat eriävää lopputulosta. Joten loppupeleissä en ole enää lainkaan varma missä mennään, mikä kiiman vaihe Kiteellä on vai onko kiima jo loppunut, vaikka peppu nouseekin ylös edelelen rapsuttelusta.

Mutta siihen kissa agilityyn. Miira ohjeisti meitä liittymään kissa agility seuraan (http://www.agilitykissat.com/), jotta saataisiin ohjeet siitä kuinka esteitä rakennetaan ja pystyttäisiin tekemään ne itse. Toki innostuin ajatuksesta, että voisin harjoitella kissa agilitya myös kotosalla, kun esteet saisi rakennettua, joten tietenkin liityin kerhoon, nyt kun siihen pystyin.
Tuntuu, että innostun koko ajan vain enemmän näistä kissa asioista. Ihan kihisen innostuksesta, kun aloitamme kissojen sosialistamisen muihin kissoihin! Eli viemme Pihkan, Siriuksen sekä Rakeen ja Kiteen metsälenkille yhdessä, kunhan vain sovitaan joku päivä joka onnistuu.
Silloin onnistuu treenitkin paremmin, kun eivät kissat jännitä toisiaan. Sirius pelkäsi äitiään melko reippaasti, kun oli niin vieraan hajuinen. Kissoille vieraat hajut saavat voimakkaammat reaktiot aikaan kuin koirilla. Onhan niillä huomattavasti enemmän myös vihollisia luonnossa pienemmän kokonsa takia. Mitä pienempi eläin, sen voimakkaammin se reagoi asioihin, jotka voisivat olla sille uhka (oudot hajut, kovat äänet jne.) tai muutenhan se ei olisi selviytynyt hengissä tässä maailmassa.

Itsessään kissa agilityyn ehdimme lähinnä vähän raapaista pintaa. Eli tutustuimme muutamaan esteeseen Rakeen kanssa sekä siihen, miten ne olisi hyvä kissalle opettaa. Vaikka koiran opettamisessa ei käytetä useinkaan kosketuskeppiä ohjaamiseen, niin kissoille se on suositeltavaa, sillä muuten saat hyvin herkästi esteitä puskevan kissan. Hmm, se ei johtaisi kovinkaan pitkälle. Tästä syystä siis kosketuskeppi mainio apu.

Kävimme  myös läpi kissan palkitsemiseen hyviä kikkoja, kuten naksutin joka on liimattu lusikkaan, jotta saa nopeasti palkattua jollain mössöllä (=lue märkäruualla/jauhelihalla/tahnalla). Itsekseni mietin, että pitäisikö kokeilla maksamakkaratuubi kikkaa.

Tänään pakkaankin kaikille lemmikeille kimpsut ja kampsut. Jussi lähtee takaisin kotiinsa Saloon. Viima menee Turkuun hoitoon, kissat lähtevät Riihimäelle hoitoon. Ja Halla jää vanhemmilleni. Sillä tämä tyttö lähtee Ruotsiin kyläilemään. Palailen takaisin ensiviikon puolella.

Jos hyvin käy, niin Kide aloittaa uuden kiiman ennen sitä ja saan takaisin tullessa napata Jussin jälleen kyytiin ja meillepäin. Se olisi kaikkein kätevin ratkaisu, niin ei tulisi Niinallekaan edes takaisin ajoa.