eli
Demssin Super CuteRouta_n%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4%20kielt%C3%


Bordercollie ♀
Mustavalkoinen
sp. 22.03.2014

Säkä/paino: 48cm/17kg

Luonnetesti: +155 ++
Kognitiotesti: (teksti kuvaus tulee myöhemmin)

Silmät: OK
Polvet: 0/0
Kyynärät: 0/0
Lonkat: C/C

CEA - N/N
MDR1 - N/N ++
IGS - N/N
TNS - N/N

"You were my day dream, my fantasy"

Routa oli se naaras, jonka otin ajatuksena alkaa kasvattaa bordercollieita, kun ajatus niin kiehtoi ja kiinnosti siihen aikaan. Nykyään Routa ei asu luonani, vaan asuu toisen omistajansa kanssa. Haaveena olisi teettää Roudalla sekalinjaisia pikkuisia, josta saisin pienen unelmani.

Luonteeltaan Routa on mitä ihanin, usein sanoinkin varsinkin pahimpina aikoina, että Routa on paras ja kauhein koira mikä minulla on ollut. Se pitää omalta osin paljon paikkaansa. Routa on mieletön koira, todella ihmisläheinen ja suorastaan matelija. Routa rakastaa tehdä asioita yhdessä ja energiaa riittää vaikka muille jakaa, mutta jos mitään ei tapahdu niin sitten ei tapahdu ja silloin voi nukkua. Keskittymiskyky oli ilmiömäinen ja halu pysyä lähellä yksinkertaisesti paras mitä olen koskaan tavannut. Routa rakastaa palloja se onkin varmasti ainoita asioita, jotka yltävät lähes yhtä korkealle kuin ruoka. Sille pystyi syöttämään mitä tahansa aina kurkun paloista matolääkkeeseen ja vaikka pikku kiviin, silti Routa söi kaiken mitä ojennettiin. Sitä ahneempaa koiraa saa hakea! Toisista koirista Routa ei pidä tai pitäisikö pikemminkin sanoa, ettei Routa pidä vieraista koirista. Routa on koira agressiivinen, eikä kysele tai mieti mitään vaan käy suoraan päälle, tappo aikeissa. Namittamalla ja rauhassa turvallisella etäisyydellä katsoessa sen saa totutettua niinkin hyvin muihin koiriin, että sitä pystyisi leikittämään niiden kanssa, mutta laumassa Routa ei pysty elää, sillä taipumus käydä päälle lisääntyy stressitilanteessa ja on melko arvaamatonta.

Routa oli kaikin puolin unelmien täyttymys, kunnes vapaana oleva koira kävi laumani päälle. Siitä alkoi helvettini. Kaikista yrityksistä huolimatta Routa ei enää sopeutunut laumaan, eikä varsinkaan asumaan kaupungin keskustaan, joka vilisee koiria. Jossain vaiheessa on pystyttävä vetämään raja. Sanomaan, että nyt riittää. Ja ikävä kyllä, se raja tuli vastaan ja Roudan oli lähdettävä vaikka se kuinka oli juuri se unelmieni koira, jonka olin aina halunnut. Yhä haaveilen siitä, että voisin saada Roudan pennun itselleni ja sitä kautta saisin unelmieni koiran, mutta ainakin vielä tämä on hyvin harkinnan varainen asia.

Routa on oireillut naudalle pennusta lähtien ja syökin varsinkin etutassunsa karvattomiksi, mikäli nautaa eksyy ruuan joukkoon. Muutoin Routa on ollut terve, lukuun ottamatta yhtä suolitukosta (pitikö mennä pesemään karvanlähdöstä kärsivä kissa, nii pitikö?) sekä vasemman jalan outoa naksumista, jota on esiintynyt pennusta lähtien. Jalka ei kuitenkaan Routaa ole koskaan vaivannut, eikä tunnu olevan kipeä.

Roudan kanssa on käyty paimentamassa ja monesti kuulinkin siitä, että Routa on erittäin lupaava, minä vain olen todella kokematon. Haaveena olikin pitkän aikaa, että päästäisiin Roudan kanssa harrastamaan kunnolla paimennusta, ihan kilpailuihin asti. Mutta omien terveysongelmieni ja koiran hyökkäyksen jälkeen ei olla Roudan kanssa tehty enää oikeastaan mitään. Myös haun sekä tokon alkeita harjoiteltiin, ennen kuin keskityttiin vain ja ainoastaan lauma ja vieraskoira ongelmiin. Nykyään Routa kuitenkin asuu hyvässä kodissa ja on osaomistuksella edelleen minun.