keskiviikko, 28. kesäkuu 2017

Pupu ja kissa

Monet ihmettelevät jo sitä, kuinka kissa ja koira tulee toimeen. Vielä vieraampaa tuntuu olevan, että jokin saaliseläin ja petoeläin kykenevät asumaan sulassa sovussa saman katon alla.
Sirius, edellisen pentueen kisuneiti asustaa pupun kanssa ja pääsimme sitten pikkuisten kanssa tutustumaan menoon ja meininkiin sekä vieraisiin kissoihin.

Painotan, että sekä pennut että aikuiset kissat ovat rokotettuja, mutta itse olisin suostuvainen menemään rokottamattomien pentujen kanssa muihin kissoihin tutustumaan mikäli kissat ovat tuttuja ja tiedän niiden olevan rokotettuja sekä terveitä sisäkissoja. Täysin samanlainen käytäntö on koirilla ja toimii hyvin, tämä on myös yksi asia jota sosialistamisessa mielelläni käyttäisin - nimittäin muiden kissojen tapaaminen.
Kissojen sosialistaminen muihin kissoihin ei ole yhtä vaikeaa kuin koirien sosialistaminen muihin koiriin, sillä pienen pennun tulisi nähdä reilsuti erinäköisiä koiria koska koirien ulkonäkö variaatiot ovat hyvin suuret. Monesti puhutaankin koirista jotka ovat "roturasisteja" tämä johtuu oikeastaan siitä, että pennun äiti on yleensä ottaen samanrotuinen kuin pentu itse ja tämän rotuisia koiria ovat siksi nähneet eniten. Eli roturasisteiksi päätyvät sellaiset koirat, jotka eivät saa riittävän suurta vaihelua muiden rotuisista koirista. Kissojen ulkonäkö variaatiot eivät ole yhtä suuret ja siksi pienempi variaatio vieraita kissoja riittää sosialistamaan muihin kissoihin.

Olimme siis kuitenkin käymässä Siriuksen perheen luona ja pennut pääsivät tutustuman hurrrjan jännään ja kiinnostavaan pupuun. Pikkuiset kävivät reippaasti vieraassa vessassa, eivät kauheasti välittäneet vaikka Sushi ja Sirius vähän sähisivät ja murisivat, kunhan väistivät ja jatkoivat temmellystä. Saivat vähän totutella jälleen eri-ikäisiin lapsiin, mutta se pupu oli kyllä kaikista pennuista kiinnostavin ja jännin, kunhan pennut sen hoksasivat.
Pitkän aikaa haistelivat, kiertelivät ja pakenivatkin uteliasta Päärynää, joka välistä oli itsekin kiinnostunut ja halukas tutustumaan, kun taas välistä olisi vain halunnut ajaa pennut tiehensä. Oli kyllä mukava päivä. Isot kiitokset vierailusta <3 Nyt on väsyneitä kissanpentuja.

bild%202%20%2812%29.jpg
Naava ja Päärynä tutustuvat

P.S.
Mikäli haluaa koiranpentujen oppivan, että jokin erilajin yksilö on täysin normaali juttu olisi hyvä totuttaa pentu tähän vieraaseen lajiin jo kasvattajan luona (siinä 4-5vkon ikäisenä). Se onnistuu toki myös myöhemmin, mutta tuossa iässä pentu oppii pitämään tiettyjä asioita normaaleina ja laumaan kuuluvina. Kissanpennuilla en tiedä ikähaitaria yhtä tarkasti, mutta luultavasti aavistuksen myöhemmin.
Myös myöhemmin voi totuttaa kissan, koiran tai muun lemmikin uusiin lajeihin, mutta tutustumisen on oltava varovaisempaa ja sitä pitää tarkasti pitää silmällä (myös pennun ollessa kyseessä). Älä pakota lemmikkiäsi missään vaiheessa! Anna edetä kaikessa rauhassa ja huomioi, että molemmilla tulee olla mahdollisuus paeta paikalta, jos liikaa jännittää. Älä anna kummankaan ajaa toista nurkkaan ja palkkaa lähelle tulemisesta tai vaikka vain katsomisesta vaikka tilanne ei jännittäisikään. Näin saat paremmin totutettua lemmikkisi uuteen ja mahdollisesti pelottavaan eläinlajiin.
Kuitenkin kaksikosta voi tulla tulevaisuudessa parhaat ystävät tai ne eivät ehkä koskaan tule nauttimaan toistensa seurasta, tavoitteena kuitenkin olisi, että eläinlajit kykenisivät elämään stressittömästi samassa ympäristössä.

maanantai, 26. kesäkuu 2017

Tunteita ja tuoksuja

Viikko sitten sunnuntaina oli Jirka Vierimaan luento, joka kertoi koirien emootioista ja niiden vaikutuksesta koiran elämässä. Todella hienotunteinen ja syvällinen luento oli ihan mieletön. Todella paljon asiaa ja hyviä vertauskuvia.
Päälimmäisenä jäi mieleen se, että joissain tilanteissa positiivinen palkkio on lähes mahdotonta saada yhtä suureksi kuin negatiivinen palkkio. Jos on kova päästä vessaan, on helpotuksen tunne suurempi kuin mikään muu. Sitä esimerkkiä siellä käytettiin ja tiedättekö - en tiedä onko olemassa mitään parempaa esimerkkiä kyseiseen asiaan.

Ainoa tapa pitää huoli siitä, että positiiviset palkkiot - joita voimme hallita, eivät pääse negatiivisen palkkion alapuolelle. Eli koirien tai lemmikkien yleensä, tarpeet tulee täyttää ennen kuin tarve kasvaa kovinkaan suureksi. Tällöin meidän tarjoamamme positiiviset palkkiot pysyvät vahvempina kuin negatiiviset - eli helpotusta tuovat.
Näitä tarpeita eläimillä on useita: liikunta, aktiviteetti, nälkä, jano ja rakon sekä suoliston tyhjentäminen. Tämä sai miettimään melkoisesti useitakin asioita.

Tällä viikolla on ollut muitakin asioita. Hallan kanssa harjoiteltiin hurjana leikkikumarrusta. Oli yllättävän vaikea osua sellaiseen kohtaan, että todella naksautti siitä kumarruksesta eikä pepun menemisestä maahan. Hallalla ja Viimalla on molemmilla vahva maahanmeno, joten onnistuminen tuntui kestävän todella kauan. Lopulta kuitenkin sain Hallan kohdalla leikkikumarruksen onnistumaan hyvin ja Viimankin kanssa pääsin alkuun - se oli helpompaa koska Viima tekee liikkeet niin paljon hitaammin.
Toinen temppu, jonka opettamiseen oli vain vähän aikaa oli vilkuttaminen. Aloitin sen Hallan kanssa kosketusalustalla. Tassu kosketusta tehtiin siihen muutamaan kertaan ja sitten aloin nostaa alustaa irti maasta ja ylemmäksi. Kun alusta oli tarpeeksi korkealla aloin ottamaan etäisyyttä. Koiran tuli istua aloillaan ja pyrkiä silti koskettamaan alustaan. Halla oppi tempun muutmassa minuuteissa ja tarjoaa sitä nyt joka välissä. Vissiin pitää laittaa ärsykekontrolliin niin ei tule vilkutusta aina kun pyydän herran istumaan. xD

Pennut ovat tepsutelleet paljon valjaissa lähiaikoina ja varsinkin Pihka on tullut todella reippaaksi ulkoilijaksi. Neiti kävelisi varmaan pidempiäkin lenkkejä ihan mielellään. Naava on myös melko rohkea, mutta saattaa heittäytyä makoilemaan keskelle tietä ihan yllättäen. Käpy ei ole yhtä innokas, joskus herrasta koko tilanne on aika jännä - mutta tähän mennessä on aina pystynyt kuitenkin syömään. Toivottavasti saataisiin vielä Kävyllekin vahvempi ulkoilu fiilis, ennen kuin pennut lähtevät. Nyt pikkuiset ovat jo kolmetoista viikkoisia ja keskiviikkona tulee neljätoista viikkoa täyteen. Pian onkin jo viimeinen rokotus, ennen kuin lapsoset lähtevät uusiin koteihinsa.

Paitsi Pihka, joka yhä kaipailee omaa kotia. Neiti kun haluttaisiin sijoitukseen <3 Niin reipas pikkuinen ansaitsisi ihanan kodin, jossa sen kanssa tykättäisiin lenkkeillä, mutta otettaisiin pelottavissa tilanteissa syliin. Pihka kun on herkin kuitenkin säikähtämään edelleen.

Viikonloppuna oltiin Veeran kanssa treenaamassa ja Viima saikin kunnon harjoitusta muiden koirienkanssa olemisesta. Ihan mahtava treenipätkä kyllä. Alkuun pikku Ringo ja Viima paukuttivat jatkuvasti, kun oli niin jännittävä ja hurja tilanne. Ja lopussa näyttikin tältä:
treenit.jpg
Kiitos Veera sekä treenistä, että valokuvasta!

perjantai, 16. kesäkuu 2017

Onnistumisen tunnetta!

Tiedätte varmastikin sen tunteen, kun saatte kehuja,  jostain asiasta joka on tuntunut pitkään menevän pieleen. Minulla se asia on eläintenkoulutus. Ja tänä keväänä on ropissut kehuja useammasta suunnasta. Tuntuu ihan että säteilen! Enkä voi kiittää kylliksi niistä kauniista sanoista, jotka tuovat sen tunteet, että JES! Vihdoin olen tehnyt jotain oikein. Ja se suurin päätös mikä auttoi tähän pisteeseen oli tietenkin se, että menin Visiolle opiskelemaan eläintenkoulutusta.
Tämä lukukausi on ollut mieletön. Ja välillä on ollut epävarmuuden ja harmistuksen hetkiä, mutta pääasiassa on ollut mahtavaa ja uskomatonta. Olen oppinut niin mielettömästi!

Tänään oli treenit, joita stressasin etukäteen. Ihan turhaan toki, mutta stressasin kuitenkin, koska tuntui että jummasin paikoillani. En ollut saanut ketjua valmiiksi ja Halla vasta harjoitteli ylipäätään peiton suussa pitämistä. Etäisyyttä ei oltu saatu paljoakaan, muuta kuin leuan maassa pitämiseen. Toki oltiin myös harjoiteltu liian vähän - elämän kaaos oli ottanut jossain vaiheessa vähän valtaa, niin kuin minulle välistä tuppaa käymään.
Mutta kun oli meidän vuoro ja treenattiin, niin saatiin Tuikulta todella hyvät ja käytännönläheiset neuvot. Ehkä vartti ehdittiin treenata niillä neuvoilla ja vola! Halla kieri viltti suussaan. Olin ehdottoman ja aivan riemuissani! Hihkuin ääneen ja palkkasin Hallaa runsaalla kädellä. Jäi tosi kiva fiilis, joka lämmittää edelleen.

Viiman kanssa oltiin torstaina ensi kertaa treenaamassa. ratajuoksua. Olin vapaaehtoisena buffassa ja Viima makoili sitten terassilla koko illan. Alkuun Viima pärisi ja ulisi, haukkui ja inisi, eikä huolinut nameja. Loppua kohden ininä ja ulina sekä pärinä alkoivat vähentyä ja muiden luokse saattoi jopa mennä rapsuteltavaksi. Yhden kaverinkin Viima sai ja leikki hihnassa niin kuin ylettyi.
Lopulta illasta hyttysten tultua, päästiin mekin viehelle. Harjoiteltiin kopitusta useampaan kertaan, jottei se jännittäisi. Sitten Viima sai juosta. Vieheelle lähti hyvin ja nappasi kiinnikin oikein hienosti. Kun olin vajaan metrin päässä, ehdin juuri helpottuneena ajatella, että se antaa sittenkin kiinni. Se oli selvästi virhe, koska juuri sillä sekunilla neiti vilkaisi minua, jätti viehen ja pinkoi aivan vastakkaiseen suuntaan. Juoksi sitten itsenäisesti puolta rataa edes takaisin ja lällätteli.
Hiukkasen hävetti. Eräs lohdutteli, että KAIKKI salukit tekevät niin ja joka treeneissä. Itse kauhistelin ajatusta. Ei vaan minun salukini niin saa tehdä! Joten tästä tulee nyt sitten seuraava urakka... Ensi viikolla kun ei ole treenejä, pitänee käydä harjoittelemassa siellä luoksetuloa.... Mahtaakohan onnistua. Ja onkohan edes sallittua???

Pennut olivat torstaina kuvattavina ihan täällä kotona. Kuvaajana toimi Minna Tallberg.
IMG_4538.jpg
Pihka 12vkoa

IMG_4498.jpg
Naava 12vkoa

IMG_4628.jpg
Käpy 12vkoa

keskiviikko, 14. kesäkuu 2017

Varhais kastraatio

Tänään kissanpennuilla oli rokotus ja eläinlääkärintarkastus, kollipojat menettivät samalla kulkusensa, niin kuin monesti kasvattajilla on tapana ennen luovutusta tehdä kun kyseessä on kissa, jonka ei ole tarkoitus mennä jalostuskäyttöön.
Yllättävän rauhallisesti ja tyynesti kaikki kolme olivat lääkärissä, joskin Pihka puri lääkäriä siinä vaiheessa kun sai rokotuksen.
Sirun kohdalla ei sanonut sitten mitään. Loppu ajan (eli kun poikia kastroitiin), Pihka sitten makoilikin minun olkapäilläni. Pikku papukaija <3
Kun pojat sitten heräsivät ja ne rokotettiin ja sirutettiin, niin kaikki kolme oli sitä mieltä, että nyt olisi aika riehua ja leikkiä sekä tietty tutkia paikkoja. Kovan pettymyksen saivat kokea, kun ainoa leikkipaikka joka sallittiin olikin koppa.
Kotona sitten vihdoin ja viimein oli valmistunut uusi kiipeilypuu, johon lapset päästettiin riekkumaan. Illasta annan sitten vielä pojille särkylääkettä, etteivät leikkaushaavat vaivaa. Naava ainakin näytti jo oireita kivusta, joten saattaa olla että pitää antaa jo aiemmin. Käpy sen sijaan ei ole moksiskaan.

Nyt on jo pariin kertaan kyselty pentujen luonne eroista. Täytyy myöntää, että tämä pentue on todella tasainen ja voimakkaita luonne-eroja ei ole. Toisin kuin norski pentueen kohdalla kaikki tuntuivat olevan aivan erilaisia. Kaikki kolme viihtyvät sylissä ja rauhoittuvat syliteltäviksi. Kaikki kolme leikkivät ja riehuvat, purevat nilkkoja ja sormia - varpaista puhumattakaan. Ja kaikki kolme ovat uteliaita ja syövät hyvin sekä monipuolisesti kaikkea. Ja jokainen näistä on vilkas sekä ihmisiä kohtaan sosiaalinen, eikä kukaan pelkää koiria - edes silloin kun olisi ehkä tarvetta sille.

IMG_5388.jpg

Naava on yhä pennuista rohkein ja uteliain, sekä se joka ei hätkähdä pienistä. Rauhallinen tapaus ja kaikkein ahnein. Pikku nallekarhunen, mutta myös kaikkein itsenäisin.

IMG_5397.jpg

Käpy on ehkä eniten syliteltävä lapsokainen. Ja leikkii paljon enemmän siskonsa kanssa, kuin veljensä. Eli toisia kissoja kohtaan sosiaalisempi kaveri. Herkin äänille.

IMG_5410.jpg

Pihka on pikkuisista varautunein, mutta kehrää herkästi ja nauttii hellyyden osoituksista. Pihka ei viihdy lainkaan yksin, eli ainoaksi kissaksi voisi olla aika kurja päätyä. Pihka on myös pennuista se joka usein kiipeää olkapäille, päänpäälle tai niskaan keikkumaan.

sunnuntai, 11. kesäkuu 2017

Perheen pikku championi

Näyttelyissä sujui hienosti. Oltiin Vermossa ja oli kyllä aika voittaja fiilis, kun Pepsi ekaa kertaa näyttelyssä ja niin rento kuin olla ja voi. Riia raasu stressasi kyllä, mutta alkoi loppu vaiheilla jo syömään ja nukkumaan. Mikä oli hyvä asia.
Pepsi sai Ex1 ja samoin sekä Riia että Rae, jolloin Rae myös valmistui championiksi (apua!).
Riia pääsi nominointiin, muttei kuitenkaan paneeliin. Sinne meni sen sijaan piskuinen Turkkilainen Angora. Omasta mielestäni Riia oli kehittynyt tosi paljon viime näkemästä ja Pepsi oli ihan jättiläinen jo. Ohi kulkijat luuli sitä aikuiseksi, joskin enempi ilmeisesti käytöksen perusteella kun olivat kuulema selitelleet, että sitten kun ne tottuvat ne vain nukkuvat niin kuin tuo. Eli todella hyvin meni Pepsin ekaksi kerraksi.
Ja ylipäätään meni kyllä upeasti. Ja tuomarit tykkäsivät kisuista. Ei sillä, että missikisat itselleni tärkeitä olisi, mutta kun niissä nyt kerran tulee käytyä niin onhan se kiva, jos tulee menestystäkin. Kasvattajatkin iloitsevat siitä.

Eilen valmistelin - jälleen kerran reilusti myöhässä - Raetta näyttelyyn ja pesin sitten koko konkkaronkan. Enemmän tai vähemmän. Pentujen kohdalla tein niin, että laitoin veden valumaan ja ruokin niitä kädestä istuttaen ne pesutuolille. Vähitellen liikutin vettä lähemmäksi, aina niin että pentu jatkoi syömistään. Jos lopetti, pysähdyin justiinsa siihen ja odotin, että pikkuinen rentoutui ja alkoi taas syömään. Käpy ja Naava söi vielä silloinkin kun levitin shampoot turkille ja huuhtelin poijes. Pihka oli säikympi ja sen kanssa päästiin vain pikkuisen kastautumaan hännänpäästä ja sain silitellä sitä märällä kädellä. Pihkan pesu jäänee siis vielä toiseen kertaan. Tai ainakin näin kokonais valtainen.

Että seuraavaa näyttelyä odotellessa, ehkä Kidekin olisi jo näyttely kunnossa - mitä kyllä rohkenen suuresti epäillä. Yhtä kaikki, ensi kerralla näyttelyyn mennään Hämeenlinnaan. Sinne olisi tulossa ainakin Pepsi ja Sirius ja mahdollisesti jopa Kassu. Se olisi ihan mahtavaa, kun ei Kassua ole päässyt vielä näkemään vaikka muut onkin.