Olin tämän viikonlopun Do as I do - seminaarissa, joka on Vision sekä Katriina Tiiran yhteisesti järjestämä, joskin suurin vaikuttaja taisi olla yksityishenkilö: Sanna. Itse seminaari pidettiin Heurekassa ja hiukan jännitti vain kävellä sisään Heurekan etuovista - koira mukana ja jättää auto henkilökunnan parkkipaikalle. Koska minä olin halunnut ja päättänyt mennä koirapaikalle. Kerta se oli ensimmäinenkin, kun siihen riitti rohkeutta! (Ja mahdollisesti myös rahaa)
Jo alkujaan ei koirapaikka ollutkaan ihan niin yksinkertainen juttu kuin kuvittelin. Kuvasimme kolme videota Hallasta (siis varmaan oikeasti miljoona, mutta kolme jotka lähetettiin luennoitsija Claudia Fugazzalle). Tämä siksi, että jotta koiralle voi alkaa opettaa tätä menetelmää sen on osattava: 1. Olla paikoillaan ja odottaa 2. Kolme sanallisesti toimivaa käskyä, joihin ei ole kehon vihjeitä - EI EDES KATSETTA! Koska ensimmäiset eivät kelvanneet olin jo melkein epätoivoinen ja turhautunut - lähes valmis luovuttamaan - kun kuvasimme sitten viimeisen, jonka unohdin sitten totaalisesti laittaa youtubeen, jotta Claudia sen näkisi. Kaikeksi onneksi Sari oli ihana ja laittoi videon eteenpäin puolestani, jolloin tämä onnistui! Kiitos siitä :)

Ensimmäisenä varmasti moni miettii, mitä on Do as I Do. Tekniikkaan voi tutustua tällä sivulla: http://www.doasido.it/en/
Mutta selitän sen myös lyhyesti tässä. Tarkoitus on siis opettaa koirille uudenlainen oppimismetodi - matkiminen. Tähän idea on lähtenyt sosialisesta oppimisesta, joka on laaja käsite ja sisältää monia eri asioita, joista yksi on matkiminen. Eli kaikki sosialinen oppiminen ei ole matkimista. Mutta kaikki matkiminen on sosialista oppimista.
Avain kysymys opettamisen aloittamisessa onkin, että mitä seuraaja oppii sosialisesti kun teen näin? Eli mitä seuraaja havainnoi. Mikä on kyseinen prosessi?

Metodi on hyvin tuore ja vasta vähän tutkittu, sillä hyvin pitkään matkimista pidettiin haasteellisena asiana, jonka vain ihmiset sekä mahdollisesti ihmisapinat saattaisivat tehdä (koska matkiessa, joutuu ymmärtämään oman näköhavaintonsa lisäksi myös asian tekijän näkökohtaa).

Käytännössä metodia voi toteuttaa millä tahansa eläimellä, joka omaa kolme asiaa: 1. Yleinen sosialisuuden taso, mikäli laji harvoin näkee toisia lajitovereita on melko epätodennäköistä, että sillä olisi mahdollisuutta matkia ketään 2. Vanhemman huolenpito, vanhemmat ovat usein ensimmäisiä matkinnan kohteita, mutta mikäli vanhemmat eivät hoida poikastaan, ei se voi matkia noiden tekemisiä 3. Alttius leikkiä ja tutkia, mikä johtaa mahdollisuuksiin oppia ja keksiä asioita, joita pystyy matkimaan. Tämä toteutuu - yllätys yllätys - koirilla!

Do as I do menetelmässä on kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa tekniikka tehdään tutuksi koiralle, toisessa vaiheessa se yleistetään ja kolmannessa vaiheessa opetetaan uusia asioita.

Me teimme Hallan kanssa kaikkia vaiheita seminaarissa, vaikka oikeastaan hyppäsimme kakkos vaiheesta kolmoseen liian varihan - ihan vain esitelläksemme kolmannen vaiheen mahdollisuuksia.
Hallan kanssa huvitumme yleisöä melkoisesti, sillä yksi oppimiseen käyttämistäni käskyistä oli "kuoleminen", jossa Halla heittäytyy selälleen melko mallikkaasti. Sen lisäksi, että se on hauska liike jo Hallan toimesta, niin minun tuli suorittaa samainen liike ja siitä se hauskuus sitten lähtikin liikkeelle!

Ensimmäisenä päivänä testasimme, että liikkeet todella toimivan pelkästään sanallisista käskyistä, eikä minkäänlaisia eleitä olisi vihjaamassa siihen suuntaan, mitä tulisi tehdä. Sen jälkeen, aloimme esitellä matkimista koirille. Suurin osa koirista alkoi ymmärtää sitä tekniikkaa ainakin jonkin verran, mutta kaikki koirat olivat selkeästi väsyneitä ensimmäisen päivän loppupuolella. Halla itseasiassa nukkui auditoriossa minun jaloissani.

Toisena päivänä jatkoimme sitten siihen mihin jäimme ja aloitimmekin muistuttamalla koirille siitä, mitä edellisenä päivänä oli tehty ja pyrimme jättämään kaikki vihjesanat pois - jotta koira tekisi vain perässä sen mitä olimme itse tehneet näiden kolmen ensimmäisen osaamansa asian kanssa. Vasta sitten voisimme päästä kakkosvaiheeseen, jossa lisäämme tehtävien määrää, eli kolme tehtävää lisää, jotka koira jo osaa. Meitä koirakoita oli yhteensä seitsemän, joista lopulta vain kaksi pääsi kakkos vaiheeseen seminaarin aikana - niistä toinen olimme me!  

Todellisuudessa kolmanteen vaiheeseen ei päässyt kukaan, joskin kolmos vaihe demottiin kuitenkin - minun ja Hallan toimesta. Minua lievästi huvitti, kun koira, joka ei pidä noutamisesta sen sijaan että olisi vain kaatanut pullon niin kuin ohjeistus oli - kaatoi sen ja toi sitten minulle. Toki, Halla oli juuri ennen lavalle menoa kaivellut laukustani tassulla vesipuolloa, niin kuin se tekee usein silloin kun on janoinen. Toinen vaihtoehto on aina ollut, että Halla nappaa pullon suuhunsa ja ikään kun heittää sen minulle - "Anna vettä!"
Mutta ei voi kuin sanoa, että meni koko seminaari niin mainiosti, että voin olla vain ylpeä koiruudesta! <3 Ja itsestänikin, sillä minua hermostutti ihan hirveästi ja selviydyin kunnialla. Oli kyllä ihan mahtavaa porukkaa ja kaikki kiitos tästä päivästä kuuluu mainioille tukijoukoille, tutuille sekä tietenkin Claudialle. Ihan mahtava seminaari!

https://www.youtube.com/watch?v=v67Pb1YJ16I <- Siinä jotain minusta ja Hallasta seminaarissa