Tommy Wirenin Workshop oli hyvin mielenkiintoinen ja avaava kokemus. Workshopissa painotettiin moneen kertaan sitä, että mitä jos koulutettava eläin olisikin karhu tai tiikeri, teidän välissänne olisi kestävä läpinäkyvä seinä, jossa on vain yksi rako, josta pystyt sen palkata.

Tällainen näkökulma oli uusi, muodostaen aivan uudenlaisia ongelmia ja ratkaisumenetelmiä naksuttimen käyttöön. Sen sijaan, että olisi käyttänyt palkan suuntaa apuna, niin kuin normaalisti tekee, niin lähtikin katselemaan asiaa siten, että palkka tulisi aina samasta kohtaa. Tällöin ajoituksen oli oltava vielä tarkempi. Sen lisäksi tuli huomattua, että vaikka joskus kuvittelee koiran tai minkä tahansa lemmikin olevan ehdollistunut naksuun, et aina todellisuudessa olekaan tehnyt ehdollistamista. Lemmikki saattaakin olla ehdollistunut käden liikkeeseen ja naksu on täysin merkityksetön.

Olin workshopissa Hallan kanssa, joka todella reagoi naksaukseen vaikka ei edes katsoisi minun suuntaani. Se onkin paras tapa havaita, reagoiko koira todella naksautukseen, mikäli sen keskittyminen on muualla ja naksautat: tuleeko reaktiota? Jos lemmikki on ehdollistunut naksuun, tulisi pään käännähtää nopeasti sinun suuntaasi, odottamaan että missä se palkka oikein luuraa. Mikäli mitään ei tapahdu, on naksu luultavasti lemmikillesi merkityksetön ja tällöin on aloitettava aivana alusta ehdollistamis operaatio.

Tommy myös avasi mieltä siinä, ettei jokaikistä asiaa tarvitse - tai välttämättä edes kannata - jäädä hinkkaamaan. Koira ymmärtää vähemmästäkin ja oppii nopeasti, miksi siis jäädä sen enempiä toistamaan yhtä ja samaa. Se on melko yksitoikkoista myös koiralle ja eteneminen niin hidasta, että... no ymmärsitte varmasti pointin.
En ollut ymmärtänyt kuinka nopeaa todella on käydä läpi vaihe vaiheelta asiat, joita ollaan jo opeteltukin Sarin opastuksella: tempun opettaminen, nimeäminen sekä ärsykekontrolli (1. istuu kun sanot istu 2. ei istu kun sanot maahan 3. ei istu kun sanot omena 4. ei istu kun et sano mitään). Jotenkin olin kuvitellut koko prosessin kestävän reippaasti pidempään.

Kokeilimme eri asioiden opettelua ensin harjoituskappaleilla - eli ihmisillä. Naksuttelua ihmisille olin kokeillut aiemminkin, kyllä kuulostaahan se oudolle, mutta on yllättävän hauskaa ja todella opettavaista. Mutta se, että tehtiin muitakin vaiheita kuin joku tempun opettelu, oli uutta. Aiemmin olen lähinnä tehnyt ihmisille naksuttelussa asioita, joita vain ihmiset tekevät (kuten siirrä tämä asia paikasta x paikkaan y), kun taas tällä kertaa teimme asioita, joita opetimme koirillemme. Harjoitteluna ihan todella hyvä, sillä näkökulma asiaan oli aivan erilainen, kun kykenit keskustelemaan parin kanssa siitä millaista oli - missä sinun ja koulutettavasi fokus oli milloinkin ja mikä oli haastavaa, mikä meni hyvin.
Oli myös huvittava huomata, että kun ihminen oli kuvitellut oppineensa tempun, saattoi se olla ihan eri temppu kuin mitä se alkujaan oli. Minun muunmuassa piti nostaa oikea käteni ilmaan. Ja kun temppu oli valmis, ymmärsin että minun kuului vilkuttaa. Hups.

Hauskaa oli ja opin taas todella paljon! Paljon tuli myös kertausta, mutta kertaus on opintojen äiti, eikä sitä voi koskaan tehdä liikaa!

Syksyllä on tulossa uusi workshop! Jos kiinnostaa, niin käy ilmoittautumassa Vision nettisivuilla: http://www.koirakouluvisio.com/luennot-ja-seminaarit/tommy-wiren-koulutustekniikan-workshop-koirilla.html
Ja jos viikonloput ovat vaikeita järjestää, niin nyt kerätään myös arkena tapahtuvalle workshopille osallistujia ja mietitään sopivaa ajankohtaa. Ehdota itsellesi sopivaa aikaa!