Tänään nyt hiukan valoisammalla mielialalla olen miettinyt eilisiä agilitytreenejä. Itse mietin, että minun olisi pitänyt laittaa piste koko treenille ja alkanut treenata vain rauhoittumista, kun koira veti kierrokset niin äkisti niin korkealle. Myönnettäköön, etten osannut odottaa sitä ja menin hiukan lukkoon. Mutta kaikesta huolimatta olisi pitänyt alkaa tehdä jotain ihan muuta sen sijaan, että yritti vain jatkaa koiran kanssa agility treeniä, kun Halla ei selvästikään siihen kyennyt.

Sillä keitti yli ja pahasti. Olen kerran aiemmin nähnyt sen samanlaisena ja se oli silloin, kun olimme agilityleirillä kolmatta päivää treenaamassa ja meidän vuoromme oli ollut jo muutamaan kertaan. Viimeisellä treenivuorollamme se veti hepulit ja alkoi vain haukkua ja tavoitella käsivarsia ja nilkkaa. Siihen asti oli mennyt hienosti ja Halla oli suorittanut esteet hyvin. Se on myös viimeisin kerta kun meillä on ollut agilitya oikeilla esteillä.

Aloin miettiä myös sitä mahdollisuutta, että koska meidän toinen osteopaattikäyntimme on viivästynyt, onko Halla kovin kipeä ja siksi jotenkin herkemmin kuumuva? Itse minun on paha mennä sitä sanomaan, kun en koiran päähän pääse. Joten yritän yhä varailla meille osteopaatti aikaa ja toivon, että se antaisi vastauksia ainakin osaan Hallan yltyneestä haukkumisesta.

Nyt suunnitelmana on pyrkiä siihen, että Halla pystyisi olemaan agilityhallissa vetämättä kierroksia heti huippuunsa. Eli alkuunsa vain mennään huoneeseen ja pois, ilman treenaamista. Sitten treenataan esteiden ollessa esillä jotain aivan muuta kuin agilityä. Pääosassa rauhoittumista. Kunhan se alkaa sujua, otetaan käyttöön se, että heti rauhoituttuaan pääsee suorittamaan yhden esteen ja sitten on taas rauhoituttava, ennen seuraavaa estettä. Ainakin toivottavasti saataisiin tällä jotain parannusta aikaan ja päästäisiin sitä kautta oikeasti treenaamaan agilityä.