Kun tässä useamman sijoituslemmikin omistan, niin tuli sitten mieleen kirjoittaa tällainen, selventääkseni mikä itse johdatti minut tällaiseen tilanteeseen ja mikä sai kiinnostumaan sijoituksesta ylipäätään.

Suurimman osan kuulen ihastelevan sitä, miten kiva on kun saa sijoituksen halvemmalla. Itseäni se ei ole kiinnostanut paljoakaan, aivan alkujaan olisin ollut valmis ottamaan vaikka täysihintaisen pennut sijoitukseen - se ei ollut syynä sille, miksi sijoituksen halusin. Eikä sen todellakaan pitäisi olla syynä siihen. Vaikka onhan se mukava lisä, mitä sitä kieltämään.
Sijoitus lemmikki maksaa yleensä (sopimuksesta riippuen), puolet pennun normaalista hinnasta. Monissa tapauksissa summa palautetaan sen jälkeen, kun sovittu määrä pentueita on syntynyt. Aina ei kuitenkaan ole näin, joskus summasta palautetaan osa ja osa jää kasvattajalle. Se on täysin sopimuskohtaista. Oikeastaan kasvattajan ei ole pakko ottaa vakuusmaksua lainkaan, mikäli hän ei sitä halua tehdä, mutta enpä ole kauheammin sellaisia tapauksia tavannut.

Edullisesta hinnastaan huolimatta sijoitus ei missään tapauksessa ole ilmainen. Vaikka kasvattaja kustantaakin ruuat pennuille, terveystestit emolle ja muuta vastaavaa, saattaa tuo toivoa lemmikin näyttelyttämistä, mahdollisesti ajeluttamista poikaystävän luokse - joskin yleensä kasvattaja hoitaa senkin itse - tai sen tuomista asuntoon ja tiedä mitä se poika sitten tekee! (Nimimerkillä yksi kolli kusi koko huoneen ja joka kerta kun yritti sitä puhdistaa, teki saman uudelleen, eikä tältä kohtelulta säästyneet edes ihmiset...)
Lisäksi sijoituslemmikki kustantaa kuitenkin saman kuin mikä tahansa lemmikki ja useasti sopimuksissa myös vaaditaan vakuutus, vaikka et olisikaan sellaista suunnitellut ottavasi. Toki myönnän, että itse suosin vakuutuksia ja suosittelen niiden ottamista jokaiselle joka lemmikkiä harkitsee.

Sijoitus vie aikaa. Koiran kohdalla pidempään kuin kissan, mutta yhtä kaikki se vie aikaa. Yhteydessä kasvattajaan on oltava (vaikka tämäkin on asia, josta itse olen pitänyt kovasti ja joka nimen omaan vaikutti siihen, että halusin sijoituksen), kiimoista kerrottava ja sovittava miten mikäkin asia hoidetaan ja milloin. Vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja aikatauluttamista, jotta kaikki saadaan sujumaan hyvin.
Kissalla teetetään pennut usein ensimmäisen vuoden jälkeen ja sopimus voi olla 1-2 pentueesta, joskus harvoin useammasta. Koiralla teetetään ensimmäiset pennut usein 2-4 vuoden ikähaarukassa ja yleisimmin koirilla sopimus on yhdestä pentueesta, mutta olen kuullut jopa kolmen pentueen sisältäviä sopimuksia. Joten sijoitus ei ole hetkellinen mielijohde vaan projekti, johon sitoudutaan pitkäksikin aikaa.

Kasvattajat usein pomivat pentueen parhaimmiston jatkamaan sukua, eli sijoitukseen tai itselleen kotiin jääviksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö pentueessa olisi muita hyviä pentuja, mutta jos itse on vaikea arvioida millainen luonne, ulkonäkö ja terveydentila on todella hyvä kyseisällä rodulla tai lajilla, voi olla varma, että sijoitettavan lemmikin kohdalla on tilanne juuri se. Sijoitus on kerma kakun päällä (vaikka itse en kyllä pidä kermasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan). Näin ollen voi olla varma siitä, että saa hyvän yksilön. Tai no, niin varma kuin pennun kohdalla ikinä voi olla - koska pennuistahan voi kehittyä vielä mitä tahansa.

Omalta kohdaltani olen aloittanut siltä pohjalta, että tahdon tutustua paremmin rotuun (kissojen kohdalla jopa lajiin), sekä niihin piireihin joissa niiden lemmikkien kanssa pyöritään. Sijoitus tarjoaa hyvän mahdollisuuden oppaaseen, joka neuvoo vaikeissa tilanteissa ja joka auttaa tutustumaan uudenlaiseen maailmaan oli se sitten salukimaailma, kissamaailma, näyttelyelämä, paimennus tai pentumaailma. Monelle se on myös tilaisuus harjoitella tulevaa omaa kasvattajana oloa varten, mikäli sellaisesta on haaveita. Kaiken kukkuraksi, hyvässä lykyssä se on mitä ihmeellisin kokemus, jota ei muulla tavalla välttämättä saa kokea.  

Sijoituskoti ei välttämättä hoida pentuja. Se on toki se lemmikkiä vähiten stressaava ratkaisu, mutta jotkut kasvattajat haluavat itse kasvattaa kaikki pennut oman kattonsa alla. Näin pennut ovat tasaisempia, niiden kasvua on huomattavasti helpompi seurata ja kasvattaja itse tietää mitä niiden kanssa on ja ei ole tehty.

Oli sopimus sitten kummin tahansa tehty, on kaikkein kannattavinta harkita sijoitusta tarkoin monilta eri kannoilta. Mikäli lemmikkini synnyttää kasvattajan luona, olenko valmis luopumaan siitä useammaksi kuukaudeksi, mahdollisesti jopa puoleksi vuodeksi. Jotta pennut ja emä saisivat mahdollisimman stressittömän lähtökohdan.
Tai jos pennut syntyvät luonani, olenko valmis kasvattamaan ne kasvattajan pyytämällä tavalla. Pennut - olivat ne minkä lajin edustajia tahansa - aiheuttavat omat kommervenkkinsä elämässä. Vaikka kaikki menisikin putkeen, pennut syntyisivät terveinä ja emä hoitaisi ne mainiosti itse, eikä tarvitsisi missään minkäänlaista apua, niin pentujen kasvaessa niille tulisi tarjota erilaisia virikkeitä. Ne tulisi totuttaa erilaisiin asioihin, opettaa syömään erilaisia ruokia ja nähdä erilaisia ihmisiä sekä muita eläimiä. Olenko siis valmis käyttämään aikaani siihen? Onko minulla aikaa, jaksamista ja rohkeutta lähteä siihen touhuun. Puhumattakaan valvotuista öistä, kun pennut riehuvat tai kun odottelet synnytyksen alkamista.
Entä jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan? Mitä jos pentueeseen syntyy kuollut pentu? Tai pentu, joka täytyy lopettaa. Kykenenkö siihen? Miten toimisin tilanteessa? Tai jos emältä ei tulekaan tarpeeksi maitoa, kuinka aikatauluttaisin ruokkimisen ja saisin arjen kuitenkin sujumaan. Onko varaa ottaa lomaa töistä pentujen ajaksi? Onko se edes mahdollista? Vai saisinko kaiken sujumaan normaali arjesta huolimatta? Entä jos täytyy viedä eläinlääkäriin tai tulee jotain muita ongelmia? Pentu sairastuu? Mitäs sitten?
Ja lopuksi, muttei tosiaankaan vähäisimmäksi: Olenko valmis luopumaan kaikista pennuista kun niiden on aika lähteä. Vai onko tilaa jättää yksi kotiin kasvamaan, jos niikseen toivon?
Kaikki tämä tulisi miettiä ja puntaroida jokaiselta kantilta läpi, jotta todella ymmärtää päätöksensä ja pystyy seisomaan omien sanojensa takana. Sijoituslemmikki ei ole mikään leikinasia, eikä sijoituspuuhiin lähdetä pelkästään mututuntuman turvin.

Kun kaikki tämä on pohdittu ja mietitty läpi. Pitäisi miettiä mikä itselleen on tärkeää rodussa jonka toivoisi saavansa sijoitukseen. Millaisia arvoja ylläpitää lemmikin elämässä ja mistä on valmis joustamaan, mistä ei. Tämän perusteella tulisi lähteä etsimään kasvattajaa, jolla olisi vastaavanlaiset arvot.
Tämä selviää parhaiten tutkimalla kasvattajien sivua, tapaamalla heitä näyttelyissä/kilpailuissa tai käymällä suoraan tutustumassa heihin. Monet kasvattajat ovat mielissään, mikäli joku haluaa tulla tutustumaan heidän koiriinsa/kissoihinsa/fretteihinsä jne. ja myös itsellen on hyvä perehtyä mahdollisiin tulevan pennun vanhempiin.
Kun löytää kasvattajan jonka kanssa natsaa, on aika kysäistä sijoittamis mahdollisuudesta. Jotkut kasvattajat vaativat sijoitusperheiltään paljon, osa vähemmän. Mieti mitä olet valmis tekemään ja mitä et. Kaikkein tärkeintä sijoituksen toimivuuden kannalta on se, että kasvattaja sekä sijoituskoti tulevat hyvin toimeen keskenään. Niin hyvin, että jos ongelmatilanteita tulee, päästään niistä puhumalla yhteisymmärrykseen tai kompromissiin. Parasta tietenkin olisi, jos ongelmatilanteita ei tulisi lainkaan.

Itselläni on ollut sekä mieletön tuuri, että kova syyni, kun olen sijoitus mahdollisuuksista kysellyt. Läheskään jokainen kasvattaja ei ole läpäissyt syyniä ja koko ajan kriteerini ovat koventuneet.
Tällä hetkellä kaikki kasvattajat joihin olen paljon yhteydessä ovat mielettömän ihania ja tullaan hyvin toimeen, vaikka kyllä kiistatilanteitakin on ollut. Erimielisyydet ovat sallittuja, niin kauan kun puhuminen niistä sujuu ongelmattomasti, eikä synny ilmiriitaa.

Sijoituskotina olo voi parhaassa tapauksessa olla mielekäs, miellyttävä ja mieletön kokemus kombo, mutta pahimmillaan muuttua helvetiksi, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Ilmiriidan sattuessa on huomioitava, ettei lemmikki ole vielä sinun ja vaikka kasvattaja ei pienistä syistä voi sitä ottaa pois, ei tuon ole myöskään pakko myydä sitä sinulle, mikäli hän ei niin tahdo tehdä. Siksi on hyvin tärkeää, että miettii tarkoin mitä tekee ja kenen kanssa ryhtyy yhteistyöhön. Luottamus, yhteiset arvot ja puhekyky ovat kultaakin kalliimpia. Mutta hauskaa saa olla ja kokemuksena suosittelen kyllä lämpimästi.

En voi kuin kiittää siitä luottamuksen osoituksesta, joka minulle on annettu ihanien tyttöjeni myötä <3 ja toivoa, että olen sen arvoinen tehdessäni parhaani. Tehkää tekin samoin, sillä kasvattaja luottaa teihin. Sijoitus on suuri vastuu ja luottamuksen osoitus.