Niin se aika vain kuluu nopeasti. Kun oltiin reissusta palattu, saivat pennut vielä viimeisen seikkailunsa kokonaisena porukkana, ennen kuin se isoin seikkailu alkaa: oman kodin saaminen.
Lähdettiin Visiolle ja tavattiin sielä lauma 6 -viikkoisia tollerin pentuja. Ei yllättänyt lainkaan, että Naava oli pennuista se rohkein tapaus. Sen sijaan Pihka on nyt jo useampaan otteeseen yllättänyt ja jättänyt Kävyn kakkoseksi. Nytkin Pihka oli uteliaampi ja tutustui pentuihin varautuneesti, mutta yllättävänkin rohkeasti, kun taas Käpy pysyi mieluummin kauempana näistä uusista tuttavuuksista. Olivathan pikkuiset jo aavistuksen isompia kuin kisut.
Tutustuminen sujui hyvin ja loppu peleissä lopeteltiin siihen, että kaikki tolleri vauvat ottivat torkut.

7.7. Perjantaina tehtiin sitten viimeiset ulkoilut, ennen kuin pikku pojat lähtivät omaan kotiinsa. Naava, joka sai nimekseen Rölli, lähti itsenäiseksi kissaksi ja oman elämänsä kuninkaaksi. Käpy, joka nimettiin Ziggyksi, lähti kahden tyttökissan kaveriksi ja pääsi suoraan tutustumaan mökkeilyn rentouteen. Pihka seurasta saimme nauttia viikon pidempään.

Lopulta tuli sekin päivä, kun viimeinenkin pikkuinen sitten lähti omaan kotiinsa 14.7. ja koti jäi vaille pentuja. Samaan aikaan olin todella tyytyväinen siihen, että pikkuiset olivat saaneet omat kotinsa ja lähteneet maailmalle. Hiljaisuus ja rauha hetkellisesti eivät varmasti olisi pahitteeksi lainkaan. Mutta kyllä pikkuisia silti tulee ikävä. Koen että luopuminen on helpompa, kun siihen asennoituu sillä tavalla, että uusiin koteihin lähtö on iloinen asia. Samoin jos optimistisesti toivoo, että saa kuulla miten perheissä menee. Tähän mennessä ainakin kaikki kodit ovat pitäneet jonkinlaista yhteyttä. Ja aktiivisimmista kodeista saan kuulla lapsosten kuulumisia lähes joka viikko, joskus useamminkin.

Toivon, että niin kuin Pepsiä, Siriusta ja Riiaa, niin saisin näitäkin pentuja nähdä tulevaisuudessa ja kuulisin kuinka heillä menee <3 Kyllä pennuista aina tulee rakkaita ja ne lähtevät maailmalle niin, että pieni huoli seuraa niiden mukana. Kuinka perheet nyt todella pärjäävät pikkuisten kanssa? Ja millaiseen kotiin ne mahtoivat päästä? Ilo ja helpotus on tähän asti seurannut mukana, kun on saanut kuulla ensimmäisiä kuulumisia uudesta kodista ja nähnyt kuvia rennosta kissasta. Toivottavasti tämän pentueen kanssa sain tehtyä yhtä hyvää työtä kuin edellisenkin ja perheet saivat rohkeita, aktiivisia sekä hellyydestä nauttiva perheenjäseniä.