Hallan turkki on alunperin ollut todella helppohoitoinen, ei ole takkuuntunut lainkaan paksuudesta ja runsaudesta huolimatta, kaikki lika on karissut helposti pois ja muutenkin karvan laatu ollut todella hyvä. Kunnes lähes tasan vuosi sitten, jouduin leikkaamaan siltä pallit pois, kasvain epäilyn takia.

Siitä lähtien karvojen harjaaminen ollut työn ja tuskan tulos, hammasta on näytetty useaan otteeseen ja murinoita tullut joka harjauksella. Yritetty kovasti treenata sitä pois, mutta kun joka kerta harjatessa sattuu. Tänään tein päätöksen - joka oli erittäin vaikea, ihmiset kun ovat pinnallisia - leikata jok'ikinen takku pois. Koira näytti karmivalta kun työ oli saatu päätökseen. Joka paikassa oli isoja lovia.

Vedin syvään henkeä ja hammasta purren aloin tasottaa koiraa, pesin sen, tasotin jälleen - tällä kertaa märkää turkkia ja löysin viel pohjavillasta lisää takkuja - ja annoin kuivua, ennen kuin leikkelin tupsut pois. Kyllä kirpaisi ja myönnän, että irvistelin kovasti ja masennus oli iskeä kun oltiin tultu pesulta pois.

Mutta kun ensimmäistä kertaa lähes vuoteen sain harjata koiran takapäätä ja kylkiä ilman murinoita, niin kaikki se oli vaivan arvoista. Oli ihana nähdä Halla iloisena ja rentona harjatessa, eikä suupielet pitkinä ja korvat luimussa. Olihan kyseessä kuitenkin Hallan hyvinvointi ja se, että turkin ylläpito voitaisiin lähteä kasaamaan nollasta. Tuli todella hyvä mieli, vaikka varmasti herätetään kummastusta ja ihmetystä tuolla ulkona. Eikä siitä loppujen lopuksi tullut niin kamala kun kuvittelin alkuunsa.

Nyt ei sitten näytetä bordercollielta, eikä olla kuvaus kuntoisia, mutta loppujen lopuksi olen tyytyväinen valintaani. Kyllähän se karva kasvaa takaisin.

ps. sivustolle ladatessa kuva kääntyi jostain syystä sivuttain o.O syytä en tiedä...