Ollaan harjoiteltu Hallan kanssa enemmän tai vähemmän ahkerasti pysähtymistä (eli käytännössä sitä, että paino nojaa takajalkoihin kun koira seisoo aloillaan). Ja täytyy sanoa, että olen yllättynyt positiivisesti siitä, kuinka hyvin poitsu on tämän tempun oppinut.

Aloitettiin peruuttamisen naksuttamisesta ja herra tuntui kiihtyvän yllättävän kovasti, sillä veti kierroksia ja haukkui paljon. Toki vahingollisesti palkkasin Hallan pari kertaa siitä, että se haukahti tai pöhähti samalla kun peruutti. Ei auttanut kuin odottaa, että jätkä hiljeni ja rauhoittui, palkata sitä hiljaisuudesta ja yrittää sitten uudelleen.

Alkuun tuntui, että eihän tämä etene yhtään. Jämähdetään junnaamaan samaan kohtaan, niin kuin aina ennenkin. Mutta oikeastaan Halla ei tehnyt huonosti. Melko hyvin itseasiassa, sillä heti namin syötyään, koira lähti peruuttamaan heti saadakseen uuden namin. Pyrin vähentämään askelia, mutten ollut kovin nopea ja ehdin aina naksauttaa vasta toisella tai kolmannella askeleella. Edestä kun näki koiran kehon painotuksen huonosti. Neuvosta ja oivalluksesta aloin naksauttamaan vasta kun Halla pysähtyi, askeleetkin vähenivät ja piakkoin itse pysähtyminen oli kunnossa.

Päätin ottaa riskin ja alkaa nimetä käytöstä siinä vaiheessa, koska mielestäni vauhdin lisääminen siihen tuntui haastavalta ennen nimeämistä. Varsinkin kun itse asia oli nimen omaan hallussa. Koirahan pysähtyi.
Halla yhdisti nimen itse asiaan nopeasti ja alettiin treenata vauhdin lisäämistä. Olisin voinut hihkua riemusta, kun ensimmäisellä yrittämällä tuli onnistuminen ja koira pysähtyi (peruutus askeleen jälkeen), juuri siihen missä olikin.

Saa nähdä, miten hienosti treenit tulee ennen takapakkeja. Ne kun tulevat vastaan jossain tilanteessa ennemmin tai myöhemmin. Mutta juuri nyt olen erittäin tyytyväinen.