Monesti puhutaan, että me "vain höpötellään". Tällä tarkoitetaan yleisesti sitä, ettei tehdä mitään "järkevää" vaan ihan vain naksutellaan temppuja ja muuta mukavaa, eikä olla kilpailumielessä tekemässä mitään.
Mikään niin sanottu "hömpöttely" ei ole turhaan. Itseasiassa mikään, mitä opetat lemmikillesi ei ole turhaa, sillä jokainen koulutushetki ja jokainen yhdessä ottamanne askel, opettelemanne temppu ja kokemanne  matka lujittaa suhdettanne. Mitä enemmän opetat lemmikkiäsi, sitä nopeammin se oppii lisää ja mikä parasta kaikki "hömpöttelykin" tulee näkymään arki käytöksessä.

Lemmikki jonka kanssa puuhaillaan on tyytyväisempi arkeensa, kuin lemmikki jonka elämän koho kohdat ovat pelkästään hihnalenkit kolmesti päivässä. Kun lemmikin kanssa puuhastelee, on siitä mukavaa olla sinun seurassasi. Ja näin ollen se myös mielellään tekee muuta kanssasi. Kun lähentyy lemmikin kanssa, muuttuu arkikin usein helpommaksi, ikään kuin huomaamatta.

Voisi siis sanoa, että KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN.

Joten hömpötelkää rauhassa! Se on oikein kivaa ja mukavaa. Sitä paitsi, temppuja on kiva esitellä esimerkiksi sukulaislapsille, ystäville ja tutuille. Pikkuiset temput piristävät melkein ketä tahansa. Eikä niitä voi koskaan olla liikaa. Taivas on myös rajana niiden keksimisessä (sekä tietenkin eläimen anatomia). Ja yleisesti ottaen temppujen opettelu on hauskaa. Joskus jopa nopeaa. Joskus taas menee ihan pieleen ja tempusta tulee jotain ihan muuta kuin mitä on ollut tarkoitus saada aikaiseksi.

En keksi paljoakaan huonoja puolia temppujen kehittelyssä. Oikeastaan vain yhden ja siihenkin auttaa asian vieminen ärsykekontrolliin. Eli mikäli lemmikki alkaa häiritsevästi tarjoamaan kyseistä temppua tilanteissa, joissa se ei sovi (esim. kierimistä näyttelykehässä).

Joten ei kun hömpöttelemään!